Me mennään naimisiin

Minun mieheni uskaltaa käyttää jotakin näistä:

Kuvankoko on suorastaan huimaava, mutta yrittäkää saada selvää. Kuvat on bongattu Gtie Boutiquen nettisivuilta. Sivuilta löytyy paljon muutakin aivan hurmaavaa, käykääpä katsomassa!

Ihan oikeasti, kuka välittää tylsistä mustista peruskrakoista? Minä en. Miksei häät saisi olla oikeasti persoonalliset ja omannäköiset? Ja nythän ei puhuta mitään siitä, että minun miehenihän pukee jonkin noista krakan sijasta... Ei vaan oikeasti. Jos joku tuollainen oikeasti istuu omaan tyyliin ja miellyttää silmää, miksei sitä voisi käyttää juhlapukeutumisessa? Miksi, oi miksi kaiken pitää aina olla niin perusteellisen tylsää ja juhlavaa ja tavallista? Okei, jonkun mielestä näin ei ole, mutta onneksi tämä blogi on puoleksi minun ja minun tilaisuuteni istuttaa teihin omia vankkumattomia mielipiteitäni. Teille lukijoille vastaava kanava löytyy kommenttiboksista, tervemenoa sinne!

Onko kukaan muu suunnitellut omia häitään alusta loppuun? Minun häihini tulee musiikkia. Paljon musiikkia. Unelmani olisi, että jo kirkkoonkin tulisi sen yhden laulun/muusiikkiesityksen lisäksi paljon muutakin musiikkia. Olen esimerkiksi jo valmiiksi surrut sitä, että häihinsä voi valita vain kaksi häämarssia. Kaksi! Kuka osaa valita kaksi parasta niiden kymmenien ihanien kappaleiden joukosta?! Minä en. Siksi olen suunnitellut ujuttavani toimituksen lomaan kauniita urku+soitinesityksiä taitavien soittajien tarjoamana... ainakin minä nauttisin häistä, joissa kuulisin jo kirkossa paljon kauniisti soitettua musiikkia.

Yksi asia jota minun häissäni ei tulla näkemään on kaikki ne typerät hääleikit. Morsiamen ryöstö, sulhasen/morsiamen tunnistus kymmenen muun ihmisen joukosta, kengännosto ja ja kaikki muu pelleily joiden ainoa tarkoitus on nolata hääpari heidän elämänsä tärkeimpänä päivänä. Jos hääpari sattuukin niistä tykkäämään, eivät ne leikit viihdytä ketään muita kuin hääparia itseään ja heidän kavereitaan. Ainakaan niistä ei ole iloa niille vieraille, jotka ovat löytäneet paikkansa salin perältä eivätkä aivan varmasti kuule sanaakaan. Joku saattaa puolustaa tätä näkökantaa sillä, että hääthän ovat ensisijaisesti hääparin suuri päivä ja heille suunnattu juhla. Kyllä, osittain, mutta mitä iloa hääparille on juhlasta, jossa kukaan muu ei nauti lainkaan? Itse olen ajatellut niin, että häihini haluan kutsua ne kaikista läheisimmät ihmiset juhlimaan, ja siksi haluan suunnata ohjelman niin, että mahdollisimman monella vieraalla olisi mukava päivä. Tietenkään kaikkia ei voi miellyttää, ja juhlavieraiden sekaan eksyy aivan varmasti myös niitä, jotka tykkäävät seurata erilaisia leikkejä ja muuta sirkusta. Tähän kuitenkin tulee juuri se juttu mukaan, että ensisijaisesti häät ovat hääparin juhla.

Ja ruoka... olen melko varma, että hääpäivänäni näyttää siltä kuin olisin mennyt naimisiin tarjoilujen kanssa. Sen verran suureen osaan se puoli minun häihini pääsee...! Ja yksi asia on aivan varma. Mitään lohikeittoja minun häissäni ei tulla tarjoamaan. Ihan oikeasti, kun on suuri päivä ja niin edelleen, niin siellä ei takuulla anneta vieraille keittoa. Siellä saa vieraat parasta mitä maasta löytyy....! Ja kun minulla on ihana sisko joka varmasti on innokas osallistumaan hääjärjestelyihin, voi olla varma siitä että niistä tulee jotain :D

Millaiset häät itse haluaisitte? Perinteiset vai uudistusmielisemmät? Kertoilkaapa!

-Lode

P.s Onnellinen tapahtuma ei ole edessä ihan lähitulevaisuudessa.

P.p.s Blogger voisi joskus toimiakin