White now

Niin talvista, että pakko fiilistellä. Tykkään sopivissa määrin lumesta ja pikkupakkasesta, mutta eipä tuosta sen enempää iloa olekaan kun sulavat pois jo huomenna :(

Tänään on ollut raskas ilta töissä ja huomenna odottaa ah vielä raskaampi aamuvuoro. 

Mun motto on "Elä hetkessä". En jaksa tosissaan ajatella huomista päivää. Tulkoon se jos on tullakseen.

pysyisi edes tuo lumimäärä, ni mun talvi ois täytetty.

S pakotti kerran ostaa tuon pannan, joka on todella paksu eikä sovi mun päähän ollenkaan. Yritin sommitella ja istuttaa sitä vaikka miten, mut aina näytin vähintään tatilta..

Tuleva viikonloppu on vapaa, ihanaa!

-Kookaliini

Nick Vujicic

Törmäsin tähän jossain blogimaailmassa, ja täytyy sanoa että tämä tyyppi on aivan uskomaton. Kaikenlaisia tunteita nousi kyllä pintaan kun tätä katsoin. Katsokaa oikeasti nämä kaikki. En tajua että tällaisia ihmisiä voi oikeasti olla olemassa! Selviää jo noita kommentteja lukemalla, että on kyllä tehnyt vaikutuksen moneen ihmiseen.

En osaa sanoa muuta, katsokaa itse TÄSTÄ linkistä. Kertokaa sitten, mitä tykkäsitte :)

-Lode

P.s Käykää myös miehen omilla kotisivuilla täällä

24.11.2011

Hellou!

Oon säätänyt bannerin kans lähemmäs kaks tuntia, mutta mikäpä siinä kun ei muutakaan tekemistä ole. Nyt se on kuitenki jonkinlainen, vielä kun taustaks sais jonkun hyvän ni that's it! 

Tänään on mennyt hermot niin yhteen akkaan että, mut hei kokoon itseni ennen kuin aloitan. Oon kuitenkin kiitollinen, et mulla on ihanat ohjaajat työharjoittelussa.

kuvat on otettu eilen lumen tulon jälkeen. Lumesta ei tosin ole enää tietoakaan.

Mietin yks päivä, että mistä löytäisin noihin bootseihin passaavan laukun ja aloin siinä penkomaan kaappia ja minkäs löysinkään. Tuo reppu natsas kenkiin täydellisesti. Tajusin myös, että tykkään noista kengistä hirveesti vaikka niiden käyttö onkin jäänyt vähemmälle. Suojelen niitä ;)

Asiasta kukkaruukkuun, kukkaruukussa koruja. Ne varaa siinä paikkaa siihen asti, kunnes kukka/kasvi saadaan ruukkuun istutettua eli kauan saavat odotella.

Hmhhm, mitäs tänään leivotaan?

- xoxo Kooka

Avautuminen

Rakkaat yhdeksäsluokkalaiset. Olette pian suuren valinnan edessä; jatkaako ammattikouluun vai lukioon. Itse olen opiskellut viimeiset kaksi ja puoli vuotta lukiossa, ja näin kokemuksen syvällä rintaäänellä voin antaa vinkin:

älkää valitko lukiota jos haluatte säilyttää mielenterveytenne.

Mietittiin tänään kaverin kanssa, mikä on lukion rankin vuosi.

Monet on sitä mieltä, että se on se ensimmäinen. Kaikki on uutta ja pelottavaa. Paineet kasautuu niskaan jo ensimmäisestä vuodesta. Oma vastuu painaa, kaikki jännittää ja ei oikeen tiedä, miten lukiossa tulee käyttäytyä. Koeviikot on uusia juttua, aineissa mennään syvemmälle ja niin edelleen. Kaiken kaikkiaan melkoinen mahalasku yläasteen vapaudesta, vastuuttomuudesta ja yleisestä tuntirauhan rikkomisesta. Suhtautuminen läksyihin ja tunnilta ulos potkimiseen muuttuu. Yläasteella läksyt oli vaan joku "pakollinen" juttu, joita kukaan ei kuitenkaan koskaan tehnyt. Läksyt kopioitiin tuntien alussa niiltä nörteiltä, jotka olivat kuluttaneet aikansa kavereiden sijasta kirjojen kanssa. Läksyjen tekeminen oli noloa. Jos tuli potkituksi ulos tunnilta, se oli hauskaa. Lukiossa meininki onkin aika eri. Läksyt ei ole enää pakollisia, mutta alkaa tajuta sen, että ne kannattaa tehdä. Mikään ei hävetä niin paljon kuin saada varoitus tuntirauhan häiritsemisestä.

Kuitenki ykösvuosi on suhteellisen helppo. Aineissa kuitenkin kertaillaan vielä paljon yläasteen juttuja. Vuosi menee nopeasti, kun on niin mielissään siitä, että on jo lukiossa. Kurssit ei vielä ole kovin vaikeita ja koulussa on hauskaa.

Jotkut on sitä mieltä, että kakosvuosi on kaikista rankin. Kursseja on jo aika paljon niskassa, kouluhommat lisääntyy ja koeviikot on entistä rankempia. Alkaa jo huolettaa se, mihin kouluun haluaisi hakea, mitä kirjottaa ylioppilaskirjoituksissa ja niin edelleen. Motivaatio katkoilee eikä muutenkaan jaksa oikein ajatella, että vielä on vuosi jäljellä. Koulu alkaa olla jo vähän tylsää, kun uutuudenviehätys on hävinnyt. Kuitenkin olo on jotenkin cool. Vanha. Abit häipyy koulusta, on vanhojenjuhlia ja kaikkea muuta tällaista. Ei olla enää niitä koulun nuorimpia. Voi katsoa niitä pieniä vähän alaspäin ja tuntea itsensä isoksi.

Mutta se viimenen. Kolmosvuosi. Ihan. Syvältä.

Stressi. Paineet siitä mihin kouluun hakee. Ahdistus siitä, mitä kirjoittaisi ja kirjoittaisiko jotain uudelleen. Pääsenkö kirjotuksia läpi? Pääsenkö koulusta pois? Kusenko täysin totaalisesti jonkun aineen? Vielä on jäljellä joitain pakollisia kursseja, niistä jotain pakollisia palautettavia kotitehtäviä. Motivaatio on nollassa. Kahden tunnin koulupäivät tuntuu ihan ylivoimaisilta.

Ei jaksa käydä koulussa, mutta on pakko. Ei jaksa opiskella, mutta on pakko. Ei jaksa lukea kirjoituksiin, mutta on pakko. On pakko onnistua, koska jos et onnistu, susta ei tuu mitään. Hirveät odotukset joka puolelta. Kaikki on syvältä.

Sinä päivänä kun minä pääsen kunnialla ulos lukiosta on maailman onnellisin päivä. Sitä päivää odotellessa.

Moikka.

-Lode

Lämpöisimmät vaatteet päällä mitä kaapista löyty. no ei kai.
Oon aikaansaamaton käsitöiden suhteen. Moneen kertaan todettu. Jos alotan, työ on saatava heti valmiiksi -periaatteella yritän mennä, mutta harmi vain että isot työt vaatii vähän enemmän aikaa valmistuakseen. Enkä saa tehtyä niitä yhdessä kerrassa valmiiksi, niin ne jäävät roikkumaan ja...  Kuvassa näkyvä villis, josta aijemmin puhuin on toiselta puolelta viittä vaille valmis ja toinen puoli on vielä kokonaan kaventamatta. Ajattelin laittaa jotkut isot napit vielä tuohon, mutta saapa nyt nähdä. Käsin kursiminen vaatii jotenkin kärsivällisyyttä ja mun innostus on vähän lopahtanut tuon työn tiimoilta. Lopuksi ajattelin saumuroiduttaa saumat, mikäli se on mahdollista. Oon ylpeä itsestäni, kun sain kavennuttua yhdet mun farkut ilman että jouduin purata kertaakaan. Jes!

Hahaa leipasin siskon synttäreille valmiista piparkakkutaikinasta läksiäissydämet ja koristelin ne sokurikuorrutteella.

-Kooka

Saako täällä rieskaa vai pullaa?

Hiljaiseloa blogin puolella saattaa havaita, sillä itsehän en jaksa yleensä ottaen kirjoittaa ilman kuvia ja Lodellakaan ei ole kuvia eikä ilmeisesti tekstiä mitä tuotettavana. Tosiaan menit sitten aamu- tai iltavuoroon, niin on jo liian myöhäistä ottaa valokuvia luonnon valossa. No aamulla ei ehkä ole liian myöhäistä, mutta sen kerran kun saa nukkua pitkään, niin nukun myös sen hetken. Voin myös todeta, että laitan aamulla tasan ne vaatteet päälle mitkä kaapista ekana käteen siunaantuu. Työmatkat vaan saisin iloita (puoltuntia) mietityistä vaatteista, ni e-ei! Mieluumin nukun aamulla sen puoltuntia pitempään ja kuljen rytkyissä työmatkat.

 jos nuo olisivat kokoa 37, käyttäisin niitä aina. Rieput ovat yli 20 vuotta vanhat kalossit ja vain noin kymmenen numeroa liian pienet minulle. nyyh

 joku mätti nyt pahemman kerran rieskaa leipoessa. Se kohos ku pulla konsanaan... Ei, siitä ei puuttunut mitään ja lämpötilakin oli oikea. Liekkö leivinjauheella ollut osuutta asiaan? haha

mut lopputulos oli kuitenki tämä ja maku oli arkipäivän rieskaks ihan lepponen, vaikka iskä sanoki että "Martta ei laittanut rieskoihin kananmunaa." Ohje on napattu Kinuskikissan nettisivuilta. Hei, reilu kuukausi jouluun! <3

-Kooka

tohvelin vohvelit

Inspiraation kukkanen syntyi katsellessani kuvia herkullisen rapeannäköisistä räiskäleistä. Tee vohveleita ja syö ne mansikoiden ja kerman kera.
On ihanaa saada välillä inspiraatioita kaikista asioista. Saman ainaisen ruisleivän sijaan voisin syödä tuoretta leipää iltapalaksi. Otan netistä jonkun herkullisen näköisen ohjeen ja sovellan sitä kaapista löytyvien ainesten mukaan. Puolen tunnin loihdinnan jälkeen tuoksuu tuore leipä ja lakritsitee. Niitä arjen pieniä iloja!

Yksi huonopuoli on se, että tuollaisella taikinamäärällä tehdessä aikaa vierähtää helposti tunti. Eli hidasta tuo paistaminen. Oli muuten tooodella maukkaita, nam

vapaapäivä

Tänään on vapaapäivä.  Jakso on ohi. En tiiä haluanko mennä harjoitteluun, vaikka onneksi pari tuttua on siellä töissä (huh). Meillä on niin kiva luokka, ettei haluis millään luopua. Nähäänhän me onneks vielä toisiks viimeisessä jaksossa.  Eilen käytiin sitten koulun jälkeen luokan kanssa syömässä. Okei 1/4 osa luokasta oli syömässä, mut oli ihan mahtavaa! 

Siitä jokainen lähti omille teille ja mä jäin keskustaan pyörii ympyrää. Akku loppu kesken puhelun, mut Sokos pelasti pistorasiallaan.

 

Menin veljen luokse yöksi ja inuna kummipoika töpötti yöllä salaa mun viekkuun.

Nää kuvat on lauantaina otettuja, mut ei oo jaksanu julkaista. Ulkona ei riitä enää oikein luonnon valo ja salamalla otetut on aina vähän vääristyneitä.

 

Täällä yksi ilmoittautuu, joka ei tarvitse vielä lunta. Kammottaa jo nyt kevään likaiset sulavat lumikinokset, jotka ei sulaa koskaan. Hyvä jos saadaan jouluksi lunta, ni joulumieli on täytetty.

luppasee

...Yritän olla nukahtamatta kesken kirjoituksen. Ai kamala miten on ollut kerrassaan ihmeellinen päivä. Huonolla tavalla oikeastaan. Harvoin mulla on huonoja päiviä, joten tän päiväsen voin laskea "huonoks" päiväks. Ensiksi herään aamulla puol seittemä kellon herätykseen ja hetken tuumailtuani päätän jatkaa uniani tuttuun tapaan vielä tovin aikaa. Enpä jatkanutkaan, kun korvassa alkoi soida. Semmonen ärsyttävä tinnitys, joka ei loppunut pään ravistelulla, korvan puristelulla, taputuksella, ei sitte millään. En kestänyt sitä ja olin vähällä lintsata koulusta. Minä lintsata koulusta, what? :o Joka tapauksessa yritin epätoivon partaalla peittää sen menemällä keittiöön ja kuuntelemalla jääkaapin surinaa, jospa se oikeasti olis vain se. No ei ollu. Tirautin.
Koulussa en muistanut enää koko asiaa, koska se ei häirinnyt. Ehkä siks, että tinnit(u)ys peittyi muun hälyn taakse.
Luojan kiitos, onneksi se meni ohi!

Jotenki epänormaali olo koko ajan. Koulun jälkeen aloin lukea tenttiin, mutta ei puhettakaan, että oisin saanu luettua edes yhtä sivua ajatuksen kanssa. Uni voitti tällä kertaa. Nyt pitäis mennä lukee, mut ei vaan jää päähän mitään. Mun päätä mojottaa. Valituspostaus vai?

Huomenna ois viittomakoe. Ope viittoo meille kymmenen lausetta ja meidän pitää kirjoittaa paperille mitä ne tarkoittaa. Viittominen on niin hauskaa! Harmi että ne unohtaa kovin pian. Torstaina rentouttavista menetelmistä ja perjantaina sosiaalisesta toimintakyvystä tentit.

ehkä tää epätodellinen olo tulee pienestä stressistä näin loppujaksossa, jolloin kaikki tentit pakkaantuu samalle viikolle ja kaikki pitäis olla valmiina ennen työharjoittelua.

Ostin jokunen aika sitten kirppikseltä neuleen, jota oon alkanut jo käsin kaventaa. Pitäis päästä saumurille, ettei kavennukset alkais purkautumaan.

jotkut isot ihanat napit ois tosi näppärät.  Kuvasta katsottuna oikeaa hihaa on jo kavennuttu.

Erittäin sekavaa, niin kuin itse kirjoittajakin ;)

tenttiin lukua, morjenttes

- Kooka