Millainen on elämä?

Ei ainakaan kärsimysten täyttämä, sanon sen. Nyt minulla on ollut jotenkin älyttömän paljon asiaa, siitä tämä tiuhentunut postaustahti... halusin kuitenkin tulla jakamaan teille yhden pienen onnellisen hetken tältä päivältä.

Minut saa aivan älyttömän pienestä hyvälle tuulelle. Pieni kehu, onnistunut asia, hyvä uutinen... kaikki pieni saa minut hyvälle mielelle. Viimeksi tänään. Äiti pyysi ripustamaan pyykit narulle. Väsytti hirveästi eikä oikeastaan olisi kiinnostanut vähääkään. No, tein kuitenkin kuten äiti pyysi ja laahustin pesukoneelle. Ja millaisen näyn kohtasin? Täyden koneellisen värikästä pyykkiä! Kaikkia maailman värejä kone pullollaan, ja ikkunasta paistava aurinko sai vielä värit hehkumaan. Tulin niin iloiseksi, että pyykkien ripustaminen oli yhtä onnea. Oikein hymyilytti, kuvitelkaa. Harmittaa etten hoksannut kuvata pyykkejä...

Aivan lyhkäinen puhelu, pikainen tapaaminen, ystävän halaus, hymy... kaikki tämä voi saada minut onnelliseksi ja pelastaa koko päiväni!

Nelliinan vaatehuone -blogissa on mielestäni kiva haaste menossa. Joku lukija haastoi Niinan kertomaan joka postauksessa, mikä hänet sai sinä päivänä onnelliseksi. Tuli mieleen, ettei tekisi varmasti kenellekään pahaa, joten:

Haastan teidät kaikki kolme julkista ja tuhannet (?) muut lukijamme miettimään joka ilta yhden asian, mistä tulitte onnelliseksi tai iloiseksi. Teidät, joilla on oma blogi, haastan tekemään saman blogissanne. Kertokaa jokaisessa postauksessa asia, joka teki teidät iloiseksi. Levitetään kaikille iloa ja onnea ;) muistetaan, ettei kenenkään onni ole meiltä itseltä pois, päin vastoin saatamme levittää sitä ympärillemmekin :) Yritän muistaa kertoa teillekin joka postauksessa jonkun positiivisen asian päivästäni. Kooka, tämä koskee myös sinua ;)

-Lode

iloinen

Minä elän, Vivoo! vapaapäivä, siivous/pakkauspäivä, shoppingpäivä, AURINKOINEN PÄIVÄ! Elikkäs tänään pakkasin kimpsut ja kampsut kassiin nimittäin sanon heipat yksin asumiselle, nyt. Muutan kolmen muun tytön kans samaan kämppään kesäks. Työmatka tosin pysyy samanmittaisena vaikka muutankin Vantaalle. No, kyl se kesä aina menee. Mut onneks pääsen eroon metrosta! Mulla on Juhannuskin vapaa oi vapaa olen vapaa. Toivon myös että uudessa asunnossamme on nettiyhteys. Alkaa pikkuhiljaa erakoitumaan elämästä, kun kerran viikkoon suunnilleen pääsee käymään netissä. 

Täällä missä nyt asun enää muutaman tunnin on ihana "sademetsä", jossa naapurinlapset leikkii aina piilosta. Joka päivä kun kävelen sen metsän ohi, mietin kuinka hauskempi lapsuus mulla ois ollu jos meidänkin lähellä ois ollu semmonen. Oltais leikitty siellä vaikka mitä!!!! Okei tää sademetsä on alppiruusumetsä, joka muistuttaa hieman sademetsää. En voinut vastustaa kiusausta, mun oli pakko käydä ihastelemassa. 

Tiiättekö sen rentoutumiskappaleen, jossa kuuluu sademetsän lintujen sirkuttelua yms? Juu tuolla oli sama fiilis. Ikinä kuullukaan semmosta sirkuttelua mitä siellä oli, oikeasti aika hienoa. 

 ja kukkaisniitty, ihanata!

t-paita Monki 

leggings H&M

bleiseri H&M

Huivi GinaTricot

laukku H&M

Hyvää alkaa kesää, enjoy it!

-Kooka

Kat hattumpaa, ei hattumpaa, titä jellonakt minäkin entin luulin

Minä raa raa raa
minä kas kas kas

minä raa

minä kas

minä tan tan tan

minä sii sii sii

minä nuu nuu nuu

minä sii

minä nuu
minä aa aa aa

Mulle tää mekko.

Ja sitte tääki.

Kiitos!

Iskeekö teihin? Muhun iskee ja lujaa.

Kuvat Outsapop

-Lode

P.s Blogimme jatkaa kalakeittolinjalla. Teemaan sopiva runo löytyi Oiva Paloheimolta:

Rakas Jeesus taivahan

atriani siunaathan.

Mutta kalasoppaa en

ainakaan syö sanon sen.

Äiti ei voi ymmärtää kalasopan jättäjää,

äiti aina riitelee.

Jeesus, kiltiks hänet tee.

P.p.s Miksei kellään muulla leviä pää tähän bloggerin temppuiluun? Tää jättää rivivälit aivan kummallisiksi vaikka niille tekee mitä, näyttää etten muka olisi kirjautuneena sisään jne. Käynkö erillissotaa bloggerin kanssa, vai onko minulla liittolaisia muiden bloggaajien joukossa?

Farkkua

Kuka muu on sitä mieltä, että ihan uskomattoman mahtavan hieno idea? KUINKA kuulia on yhdistää kasari farkkupaita ja läpinäkyvää jotakin?! TAHTOO!

Iskeekö myös johonkin teistä, arvoisat lukijamme?

-Lode


P.s kuvat Outsapop

jatketaan kalakeitolla

No ei jatketa. Se tuntuu olevan kuuma puheenaihe Loden kirjoituksissa ;) Lupasin tehdä häistä jotain postausta, mutta harmikseni minulla ei ole tarpeeksi kuvamatskuu, joten jääköön se sikseen. Voisin näyttää kuvia kuluneelta viikolta. Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunu. Olen ollut töissä ja töissä! Välillä toki kirjastossa piipahtanu ehdittyäni.

Suomikin voitti, JEI mikä fiilis tuolla oli!!!

Perjantaina kävimme Espalla S:n siskon kanssa Marimekon 60-vuotis kevätnäytöstä katsomassa. Ihanan pirteitä värejä kertakaikkiaan! Omia lemppareitani olivat

 oon ihan innostunu tuohon keltaiseen väriin, iskee tuo asukokonaisuus

Marimekon maksimekko

 kengät ihan lemmikit!

mikä unelmamekko! rakastuin.

Eilen käytiin Jumbossa ostaa S:lle nappulakengät. Minä sain muka olla makutuomarina, PAH! Ensinnäkin mitkään mun ehottamat kengät ei ollu hyvät tai ne oli liian kalliit. Lopulta se ei voinut ostaa yhtiä kenkiä, koska ne ei ollut kuulema niin hyvät. Luuli että ne maksaa 80€, sit ku sai tietää et ne maksaaki enemmän niin ne olikin hyvät. Siinä vaiheessa lähin kattelee itselleni vaatteita! 

Eilisen päivän asua

Palataaan!

-Kooka

Me mennään naimisiin

Minun mieheni uskaltaa käyttää jotakin näistä:

Kuvankoko on suorastaan huimaava, mutta yrittäkää saada selvää. Kuvat on bongattu Gtie Boutiquen nettisivuilta. Sivuilta löytyy paljon muutakin aivan hurmaavaa, käykääpä katsomassa!

Ihan oikeasti, kuka välittää tylsistä mustista peruskrakoista? Minä en. Miksei häät saisi olla oikeasti persoonalliset ja omannäköiset? Ja nythän ei puhuta mitään siitä, että minun miehenihän pukee jonkin noista krakan sijasta... Ei vaan oikeasti. Jos joku tuollainen oikeasti istuu omaan tyyliin ja miellyttää silmää, miksei sitä voisi käyttää juhlapukeutumisessa? Miksi, oi miksi kaiken pitää aina olla niin perusteellisen tylsää ja juhlavaa ja tavallista? Okei, jonkun mielestä näin ei ole, mutta onneksi tämä blogi on puoleksi minun ja minun tilaisuuteni istuttaa teihin omia vankkumattomia mielipiteitäni. Teille lukijoille vastaava kanava löytyy kommenttiboksista, tervemenoa sinne!

Onko kukaan muu suunnitellut omia häitään alusta loppuun? Minun häihini tulee musiikkia. Paljon musiikkia. Unelmani olisi, että jo kirkkoonkin tulisi sen yhden laulun/muusiikkiesityksen lisäksi paljon muutakin musiikkia. Olen esimerkiksi jo valmiiksi surrut sitä, että häihinsä voi valita vain kaksi häämarssia. Kaksi! Kuka osaa valita kaksi parasta niiden kymmenien ihanien kappaleiden joukosta?! Minä en. Siksi olen suunnitellut ujuttavani toimituksen lomaan kauniita urku+soitinesityksiä taitavien soittajien tarjoamana... ainakin minä nauttisin häistä, joissa kuulisin jo kirkossa paljon kauniisti soitettua musiikkia.

Yksi asia jota minun häissäni ei tulla näkemään on kaikki ne typerät hääleikit. Morsiamen ryöstö, sulhasen/morsiamen tunnistus kymmenen muun ihmisen joukosta, kengännosto ja ja kaikki muu pelleily joiden ainoa tarkoitus on nolata hääpari heidän elämänsä tärkeimpänä päivänä. Jos hääpari sattuukin niistä tykkäämään, eivät ne leikit viihdytä ketään muita kuin hääparia itseään ja heidän kavereitaan. Ainakaan niistä ei ole iloa niille vieraille, jotka ovat löytäneet paikkansa salin perältä eivätkä aivan varmasti kuule sanaakaan. Joku saattaa puolustaa tätä näkökantaa sillä, että hääthän ovat ensisijaisesti hääparin suuri päivä ja heille suunnattu juhla. Kyllä, osittain, mutta mitä iloa hääparille on juhlasta, jossa kukaan muu ei nauti lainkaan? Itse olen ajatellut niin, että häihini haluan kutsua ne kaikista läheisimmät ihmiset juhlimaan, ja siksi haluan suunnata ohjelman niin, että mahdollisimman monella vieraalla olisi mukava päivä. Tietenkään kaikkia ei voi miellyttää, ja juhlavieraiden sekaan eksyy aivan varmasti myös niitä, jotka tykkäävät seurata erilaisia leikkejä ja muuta sirkusta. Tähän kuitenkin tulee juuri se juttu mukaan, että ensisijaisesti häät ovat hääparin juhla.

Ja ruoka... olen melko varma, että hääpäivänäni näyttää siltä kuin olisin mennyt naimisiin tarjoilujen kanssa. Sen verran suureen osaan se puoli minun häihini pääsee...! Ja yksi asia on aivan varma. Mitään lohikeittoja minun häissäni ei tulla tarjoamaan. Ihan oikeasti, kun on suuri päivä ja niin edelleen, niin siellä ei takuulla anneta vieraille keittoa. Siellä saa vieraat parasta mitä maasta löytyy....! Ja kun minulla on ihana sisko joka varmasti on innokas osallistumaan hääjärjestelyihin, voi olla varma siitä että niistä tulee jotain :D

Millaiset häät itse haluaisitte? Perinteiset vai uudistusmielisemmät? Kertoilkaapa!

-Lode

P.s Onnellinen tapahtuma ei ole edessä ihan lähitulevaisuudessa.

P.p.s Blogger voisi joskus toimiakin

Mutta kalakeittoa en ainakaan syö, sanon sen

Suosittelen kuuntelemaan youtubesta Schindlerin listan. Kaunis, tosi kaunis kappale! Älä silti katso videota jos et halua tulla pahalle mielelle kaiken onnellisuutesi keskellä. Kappale on tosi surumielinen mutta silti tosi kaunis! Oon kai jotenkin tosi melankolinen ihminen kun minusta kaikista kauneimmat kappaleet on molleja...

We heart it

Hmm... Kookalla on kohta aihetta moittia minua. Tämän piti olla jonkinlainen tyyli/lifestyleblogi mutta minä kyllä vedän tätä enemmän "yleistä löpinää tyhjästä" -kategoriaan... anteeksi Kooka, mutta minulla ei vain ole silmää muodille niin kuin sinulla ;) Jos minä hoidan lifestylepuolta ja sinä huolehdit muodista :D

Oli tosi kiva ilta tyttöjen kanssa tänään <3 vähään aikaan ei ole tullut oltua porukalla, tai itse en ole ollut mukana, mutta oli ihanaa olla pitkästä aikaa rakkaiden ystävien kanssa!

Jos haluatte vielä toisenkin linkin, niin kuunnelkaa Sibeliuksen Antante festivo. Myös tosi kaunis ja rauhallinen kappale. Olen friikki, tykkään klassisesta.

Oon hassusti haikeella mielellä, mutta onnellinen edelleen!

Miten teillä menee?

-Lode

hulabaloo

 Tänään on vapaapäivä, 14 tunnin "päikkärit" takana ja huono päivä. Kämpällä ei oo tekemistä (SIIVOAMISTA JA PYYKKIÄ ON!) Ei oo nettiä, jolla voisin kirjoitella blogiin häistä + muista. Kirjastossa on netti, voin kirjoittaa tänne, mutta en voi laittaa kuvia. Ulkoilma ei houkutellut lähtemään kirjastoon, mutta lopulta oli pakko. Menomatkalla takaa viistosta kävelee mustamies, jolla on musta pitkä nahkatakki, maiharit, pitkät hiukset ja mustat aurinkolasit silmiä peittämässä ja ISO PYSSY! Säikähdän pahanpäiväisesti, sydämen tahti alkaa kiihtyä ja jalat pakottaa ottaa juoksuaskelia ottamatta niitä kuitenkaan vielä, kunnes katson taakseni. Oho, se onkin pitkä musta sateenvarjo. Huokaan helpotuksesta. HAHAHAHAaa! Päivän paras!

Loden teksti osui täydellisesti kohdalleni oikeana päivänä. Tulin jo itse tekstistä iloiseksi ja se sai ajattelemaan mikä minut saa iloiseksi.

• positiivinen ilmapiiri (ärsyynnyn ihmisistä, jotka valittavat jokaisesta asiasta)
• perus toimeentulo
• hyvä juttu (vitsi), omakivaa
• läheisten onnellisuus
• hyvin tehty työ/ hyvä työ
• S
• aurinko
• mikä tahansa pieni juttu

Sellaiset asiat :) Voisin kirjoitella siskoni häistä tänne, kun saan kuvia ja pääsen jollekin toiselle kuin kirjaston koneelle. Nyt ajattelin mennä lainaamaan hyviä kirjoja, käydä kaupassa ja  siivota kämppä.






- Kooka

Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille

Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus...

Sisko vihjaisi Vesa-Matti Loirin versiosta kappaleesta Maailma on kaunis. Nyt olen kuunnellut sen noin seitsemän kertaa putkeen. Tosi kaunis kappale!


Juttelin tässä joku aika sitten yhden kaverin kanssa siitä, mitkä asiat tekee onnelliseksi. Mietin siinä erinäisiä asioita, joista minä tulen onnelliseksi ja tyytyväiseksi, ja jotka on tärkeitä asioita mielenterveyteni kannalta. Kunolimme siinä listanneet näitäasioita, tulimme siihen tulokseen, että kaikista onnellisimmaksi ihmisen tekee pienet ja yksinkertaiset, arkiset asiat.

Se, että ei ole stressiä mistään ja pyyhkii hyvin.
Ystävällinen ele tai kehu.
Se, että on valoisaa.
Hyvä ruoka.
Se, että välillä on omaa aikaa miettiä ja olla kaikessa rauhassa.
Se, ettei tarvitse riidellä.
Hyvät ystävät ja perhe.
Se, että on mahdollisuus tehdä elämässä kaikkea mikä itseä miellyttää, ja jos ei tee, niin ainakin tietää, että se on vain itsestä kiinni.
Se, että on hyvä elää.
Kevät.
Kesä.
Harrastukset.
Kaikki se, mikä tuntuu hyvältä ja omalta.
Se, että on mahdollisuus pyyhkiä elämästä kaikki sellainen, mistä tulee paha ja ankea olo. Kaikki se negatiivinen.


Tällaiset ihan normaalit, mutta tosi tärkeät jutut. Loppujen lopuksi onnellisuus on itsestä kiinni. Onnellisuus tulee sisältä. Ei onnellisuus ole kiinni materiasta; rahasta, vaatteista, tavaroista. Nuokin asiat lisää onnellisuutta, ja minusta on tekopyhää väittää, etteikö tulisi onnelliseksi niistä asioista ja tavaroista joista tykkää. Kuitenkaan pelkästään nuo tavarat eivät tuo onnellisuutta. Vaikka minulla olisi miljoonia euroja rahaa, kolme taloa ja seitsemän autoa, muttei yhtään ystävää, perhettä tai aikaa kuunnella itseäni, en voisi olla onnellinen.

Jossain päin Afrikkaa asuva nuori nainen, jolla järjellisesti ajateltuna ei ole mitään; ei rahaa, ei ruokaa, ei vettä, ei vaatteita, ja jolla on vaikka AIDS, mutta jolla on ystäviä, ihana ja suuri perhe, tarkoitus elämällä ja joka tekee niitä juttuja joista aidosti välittää, voi olla paljon onnellisempi kuin joku länsimaalainen, rikas Iso Herra, jolla on tuhottomasti rahaa, muttei ketään vilpitöntä ihmistä sitä jakamaan kanssaan, ei oikeita ystäviä tai perhettä, ja jonka koko elämä pyörii rahan ympärillä. Tuli muuten aika pitkä lause. Mutta you got the point?


Onnellisuuteen ei tarvita isoja juttuja. Onnellisuus kumpuaa itsestä, sisältä.


Kuvitellaan tilanne, että menettäisit kaiken omaisuutesi. Kotisi palaa, menetät vaatteesi, rahasi, kaiken tavarasi, valokuvat, korut, ja menetät vielä työpaikkasi. Mitä mahdollisuuksia sinulla on?
Masentua, katkeroitua, surra ja ahdistua, jäädä säälimään itseäsi ja ajatella, että olet maailman onnettomin ihminen ja musertua kokonaan. Tai surra ja ahdistua vain vähän aikaa, nostaa sitten pää pystyyn, päättää, että tästä selvitään ja tehdä jotain sen eteen. Kummalla tavalla eläen luulisit olevasi onnellisempi?

Pohjimmiltaan onnellisuus on myös positiivisuutta. Onnellisuus tulee juuri niistä pienistä asioista, joihin voi vaikuttaa valinnoilla ja elämänasenteella. Jokaisen täytyy löytää elämästään ne asiat, jotka tekevät aidosti onnelliseksi. Joskus täytyy uhrata isojakin asioita onnellisuuden vuoksi. Mutta loppujen lopuksi ne kannattaa.


Tulipas syvällistä pohdintaa. Onneksi olkoon jos pääsit alusta loppuun!


Mitäs te ajattelette? Onko onnellisuus kiinni itsestä vai tuleeko se materiasta? Voiko onnellisuuteen vaikuttaa, vai onko se ihan sattumankauppaa?


- Lode

• 
  
  
  
  
  

  
  
  

  
  
  
  

Raha puhui. "Hyvästi", se sanoi

Se tunne kun menet ostamaan housuja ja löydät kaikkea muuta kuin sitä mitä alunperin menit etsimään.

On ilmeisesti liikaa vaadittu, että löytyisi jostain ihan tavalliset tummansiniset farkut. Kun löydät oikean väriset/muuten kivat, lahkeet on kilometrin levyset. Kun löytyy kiva malli, väri on väärä. Kun löytyy hyvät, jäljellä on vaan liian isoja tai liian pieniä kokoja. Nice. No kun housuja ei löytynyt niin löytyi sitten muuta.

Kengät, joita en oikeastaan olis edes tarvinnut, mutta KUN ne maksoi vain kympin, ja olin muutenkin haaveillut kukallisista kengistä (muutama postaus takaperin), niin siinä se sitten oli. Yleensä en osta Seppälästä ihan mitään, nuo nyt kuitenkin lähti messiin. Epäilen ettei taida olla kovin kestävää laatua, mutta ehkä ne yhden kesän menee.

Kenkien lisäksi löysin H&M:ltä paidan semmosen siistin ja näin, mutta siitä ei oo kuvaa kun oli niin surkea valo että oli työn ja tuskan takana saada jonkinlaista kuvaa edes noista kengistä...

Oli kuitenki kiva päivä ystäväni E:n kanssa kaupungissa. Tehtiin diili: "jos tuo kauppa ei ole auki niin mennään syömään." Kauppa oli auki. Mentiin silti syömään. Meinasin ostaa myös semmoset kivat imagolasit Spirit Storesta (en työntäisi varvastakaan sen kaupan kynnyksen yli jos olisin yksin), mutta sitten en kuitenkaa ostanut kun ei niistä oo mitään hyötyä. Ne olis kuitenkin ihan täydelliset, niin että saattaa olla että käteni lipsahtaa seuraavan kerran kun menen käymään kaupungissa... on ne turhat mutta siistit, ja ku en tykkää hirveesti käyttää koruja ja ne on vähä niinku koriste niin ku korut ym ym ym niin puolustelen tarvettani saada ne. 15 euroa ja ne olis mun. Voi jäädä ostamatta. Oon oppinut yhtä ja toista säästäväisyydestä viime viikkoina ;) (terkkuja)

Eipäs tässä sen kummempaa. Blogger julisti parin päivän sodan myös muiden kanssa mutta nyt vaikuttaisi olevan taas ok... koputan puuta. Ikuinen valtataistelu!

-Lode

P.s Tarkkasilmäinen sanomalehti Kalevan lukija saattaa huomata viittauksen muihin teksteihin (intertekstuaalisuus) otsikosta.

Blogger fighting again

Etsi kuvasta appelsiini

Blogger ei meinannut millään päästää mua sisään. Joo moikka vaan olen elossa. Ei vaan ole ollut yksinkertaisesti mitääään asiaa pitkiin aikoihin! Onneksi Kooka on pitänyt paikkaa pystyssä sillä välin kun olen yrittänyt kerätä tyhjään päähäni sisältöä. Mitään järkevää ette kuule vieläkään, kameraan en ole koskenut viikkokausiin ja muutenkin elämä on nyt ollut niin nopeaa ja täyttä ettei ole ehtinyt tehdä mitään muuta kun olla koulussa ja sitten niitä kiireisenä pitäneitä juttuja... :)

Kesä on tulossa jos joku ei vielä ole joko a) huomannut sitä itse tai b) lukenut sitä jostain blogista. Koska pelkään erottua massasta lätkäisin minäkin sen tänne seinälle, vaikka Kooka onkin ehtinyt sitä teille julistamaan jo pariinkin otteeseen. Koulupäiviä allekirjoittaneella on jäljellä n. 12 (?), joten ajattelin juhlistaa sitä lintsaamalla mahdollisimman paljon. Läppä. Tässä talossa ei saa lintsata. Periaatteellisista syistä kuulemma. En ikinä lakkaa kadehtimasta kavereitani, joiden kotona vanhemmat vain nauraa rennosti sille, että joku on jättänyt menemättä kouluun. Tai sitä kaveria, jonka äiti jopa houkuttelee tyttärensä lintsaamaan... terveisiä E:lle!

Ajatuksen virta on nyt aika nopea eikä tässä koko jutussa ole mitään järkeä. Yritän kuitenkin keksiä vielä jotain kivaa luettavaa, jos täällä sattuu käymään sellainen ihminen joka jaksaa lukea muutakin kuin ensimmäisen ja viimeisen lauseen.

Tai sitten jätän teidät vain rauhaan. Tämä oli vain "olen elossa, terveenä ja täysijärkisenä, mutta vailla mitään tähdellistä kerrottavaa" -postaus.

-Lode

P.s Se tunne kun on niin paljon koulutehtäviä ettei tiedä mistä aloittaa, ja päättää sitten jättää kaikki tekemättä.

P.p.s Löysikkö?

nam

Alkaisko taas fiilistelee säästä? Mun energia ja iloisuus on täysin verrannollinen auringon kans! Happybuddy.
Muuten täydellistä, mutta siitepöly pois kiitos. En kestä ku silmät ja nenä vuotaa ja kutisee ja aivastuttaa nii et kanssakaverit säikkyy. Toukokuu - kutkuttavin kuukausi. GRRRRRRR

No mutta, eilen oli äitiemme päivä <3 Tänään puolestaan uusi viikko lähti/lähtee käyntiin vallan kiireisissä merkeissä. (häät tulossa)
paluu vielä eiliseen. Käytiin S:n kanssa kiinalaisessa syömässä, jonka jälkeen hypättiin ratikkaan vailla minkäänlaista hajua määräpysäkistä. Se tiiettiin et haluttiin Kaivariin. Perille päästiin, aiaiai.

 metrilakua kassiin, superNAM!

sellasta, täydellistä!

-Kooka

lyhyet?

En oo miettinyt edes koko asiaa about vuoteen lukemattomista syistä, enkä ole muutenkaan uskaltanut ajatella, nimittäin leikkauttaa lyhyet hiukset! Sain S:ltä tänää viestin, jossa luki että peruu puheensa lyhyitä hiuksia vastaan. Ei, en ole tossun alla. Teen niin kuin itsestäni hyvältä tuntuu.
Ala-asteella omistin viimeksi lyhyen tukan (perus polkkapotta) ja sen jälkeen en vain oo uskaltanut leikata, lukuunottamatta etuhiuksia ja huonoja latvoja. Innostuin niin paljon viestistä, että aloin jo harkita lyhyttä tukkaa. Katoin netistä kivoja malleja

ihanan ilmavat, paksut ja pehmeännäköiset, tykkään!

vai oisko puolipitkät hiukset parempi vaihtoehto kuin radikaali muutos? Kiva tämäkin.

ja hei, puolipitkää voi myös kihartaa

Mutta joka tapauksessa oon jonkun sortin hiusten leikkuu tarpeessa. Ehkä kokeilen leikkauttaa puolipitkät ja jos uskallan ujona, niin lyhyeksi. Mitä mieltä ihmiset? :)

ja nyt oon auringon oton tarpeessa kera myös. Hauskaa perjantaita!
Huomenna mekko-ostoksille, viikon päästä lauantaina häät :D

-Kooka

heheei

Minä olen muuttanut ja minulla ei ole nettiä! Tarpeeks hyvä syy tähän hiljaisuuteen. Kirjastossa hoidan vain tärkeimmät asiat. Katsotaan jos saisin ens viikolla jotain aikaiseks. Lode puhukoot puolestani!!! :)

Kuulemiin!

-Kooka