Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille

Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus...

Sisko vihjaisi Vesa-Matti Loirin versiosta kappaleesta Maailma on kaunis. Nyt olen kuunnellut sen noin seitsemän kertaa putkeen. Tosi kaunis kappale!


Juttelin tässä joku aika sitten yhden kaverin kanssa siitä, mitkä asiat tekee onnelliseksi. Mietin siinä erinäisiä asioita, joista minä tulen onnelliseksi ja tyytyväiseksi, ja jotka on tärkeitä asioita mielenterveyteni kannalta. Kunolimme siinä listanneet näitäasioita, tulimme siihen tulokseen, että kaikista onnellisimmaksi ihmisen tekee pienet ja yksinkertaiset, arkiset asiat.

Se, että ei ole stressiä mistään ja pyyhkii hyvin.
Ystävällinen ele tai kehu.
Se, että on valoisaa.
Hyvä ruoka.
Se, että välillä on omaa aikaa miettiä ja olla kaikessa rauhassa.
Se, ettei tarvitse riidellä.
Hyvät ystävät ja perhe.
Se, että on mahdollisuus tehdä elämässä kaikkea mikä itseä miellyttää, ja jos ei tee, niin ainakin tietää, että se on vain itsestä kiinni.
Se, että on hyvä elää.
Kevät.
Kesä.
Harrastukset.
Kaikki se, mikä tuntuu hyvältä ja omalta.
Se, että on mahdollisuus pyyhkiä elämästä kaikki sellainen, mistä tulee paha ja ankea olo. Kaikki se negatiivinen.


Tällaiset ihan normaalit, mutta tosi tärkeät jutut. Loppujen lopuksi onnellisuus on itsestä kiinni. Onnellisuus tulee sisältä. Ei onnellisuus ole kiinni materiasta; rahasta, vaatteista, tavaroista. Nuokin asiat lisää onnellisuutta, ja minusta on tekopyhää väittää, etteikö tulisi onnelliseksi niistä asioista ja tavaroista joista tykkää. Kuitenkaan pelkästään nuo tavarat eivät tuo onnellisuutta. Vaikka minulla olisi miljoonia euroja rahaa, kolme taloa ja seitsemän autoa, muttei yhtään ystävää, perhettä tai aikaa kuunnella itseäni, en voisi olla onnellinen.

Jossain päin Afrikkaa asuva nuori nainen, jolla järjellisesti ajateltuna ei ole mitään; ei rahaa, ei ruokaa, ei vettä, ei vaatteita, ja jolla on vaikka AIDS, mutta jolla on ystäviä, ihana ja suuri perhe, tarkoitus elämällä ja joka tekee niitä juttuja joista aidosti välittää, voi olla paljon onnellisempi kuin joku länsimaalainen, rikas Iso Herra, jolla on tuhottomasti rahaa, muttei ketään vilpitöntä ihmistä sitä jakamaan kanssaan, ei oikeita ystäviä tai perhettä, ja jonka koko elämä pyörii rahan ympärillä. Tuli muuten aika pitkä lause. Mutta you got the point?


Onnellisuuteen ei tarvita isoja juttuja. Onnellisuus kumpuaa itsestä, sisältä.


Kuvitellaan tilanne, että menettäisit kaiken omaisuutesi. Kotisi palaa, menetät vaatteesi, rahasi, kaiken tavarasi, valokuvat, korut, ja menetät vielä työpaikkasi. Mitä mahdollisuuksia sinulla on?
Masentua, katkeroitua, surra ja ahdistua, jäädä säälimään itseäsi ja ajatella, että olet maailman onnettomin ihminen ja musertua kokonaan. Tai surra ja ahdistua vain vähän aikaa, nostaa sitten pää pystyyn, päättää, että tästä selvitään ja tehdä jotain sen eteen. Kummalla tavalla eläen luulisit olevasi onnellisempi?

Pohjimmiltaan onnellisuus on myös positiivisuutta. Onnellisuus tulee juuri niistä pienistä asioista, joihin voi vaikuttaa valinnoilla ja elämänasenteella. Jokaisen täytyy löytää elämästään ne asiat, jotka tekevät aidosti onnelliseksi. Joskus täytyy uhrata isojakin asioita onnellisuuden vuoksi. Mutta loppujen lopuksi ne kannattaa.


Tulipas syvällistä pohdintaa. Onneksi olkoon jos pääsit alusta loppuun!


Mitäs te ajattelette? Onko onnellisuus kiinni itsestä vai tuleeko se materiasta? Voiko onnellisuuteen vaikuttaa, vai onko se ihan sattumankauppaa?


- Lode

•