Tunnelmallista

Nukuttu on, siivottu on ja Jouluostoksia tehty on.

Vaihoin pari päivää sitten huoneeni järjestystä joulusiivouksen yhteydessä. Tänä aamuna heräsi 7.30 nekku ja posket (kuurassa) jäässä. Olin kai potkassut patterin napin nollille.

Voiko muuten olla semmosta joulua, että kaikki menis putkeen ja vois rauhottua joulun viettoon leppoisasti ilman kenenkään sairastumista tai ilman kämmäilyä/kommelluksia? Kovin oon kuullut huhuja, että moni viettelee jouluaan nokka tukossa. Täällä ollaan tähän asti pysytty ihan terveinä, mutta kämmäilyiltä ei oo vältytty... Tää meijän pikkutie on sanan varsinaisessa merkityksessä pieni tai kapea jo kesällä, puhumattakaan sitten talvesta ja liukkaastalumipaakkukelistä. Eilen heitin S:n lätkäkassin yhteen kyytiin ja paluumatkalla meille menevällä tiellä tuli auto vastaan ja auto pysähtyi oottamaan tuloani. Minä pysähdyin kera myös, keulamme suorastaan suutelivat toisiaan. Olihan siinä noin 20cm väliä. Pappa vilkutti kädellään jotain ja minähän luulin, että käskee minun ohittaa hänet. Siinä tein pikaisen arvioin, että mahtuuhan tämä tästä menemään (pappakin kerta samoin ehkä arvioi). Käänsin rattia vielä oikeammalle suorastaan ojaan, mutta tienposkessa kököttävät lumipaakkelit ohjauttivat minut papparaisen kylkeen, niin että meillä vaihtui hieman maalit. Siihen autoon tuli 'onneksi' vain pitkät naarmut, eikä puristunu sisään tms. Pannarissahan siinä nousin autosta  sanattomana ja patu vaikutti vähän äksyyntyneeltä. "Miksi ajoit ohi?" Jaa-a, itsehän käskit niin tehdä... "Minä käskin sinun peruuttaa." Vainiin, minä käsitin sit väärin" Ei siinä auttanu selittelyt eikä mitkään. "SINÄ MAKSAT!!!" jahas. 

Harmittihan tuo, mut ei voi antaa sen pilata Joulua. 

Ois voinu kuvitella, että kaupoissa on mielettömät ruuhkat, mutta kaikissa missä käytiin päästiin suoraan kassalle. Prismassa kassamies pyöritteli tylsyyttä kynäänsä. Ei se meitä haitannut. 

Väkersinpä vielä tuollaisen mustan kuvassa näkyvän kivan tähtösen. Mä painan koneen kannen kiinni ja nautin tästä juhlasta!

Kaikille Rauhallista Joulua ja Onnea vuodelle 2012!! (♥) 

Arvatkaa

Arvasit oikein. Oikein hyvää joulua ja mukavaa uutta vuotta 2012 kaikille teille, blogimme runsasmääräinen lukijakunta! Syökää itsenne melkein kipeiksi ja nauttikaa pitkästä joululomasta te, joille se on suotu. Pitäkää hauskaa töissä te, joille ei ole.

Terveisin

Lode

kultakello

Mä kävin eilen ostaa kummipojulleni joululahjan ja samalla kävin uudessa Ur & Pen -liikkeessä ihastelemassa kelloja. Sen pidemmän ihastelun tulos oli yksinkertaisen helppo, ostin itselleni elämäni ensimmäisen joululahjan. Kellon. Alennuksessa sattui olemaan ja se täytti mun toiveet tällä kertaa, vaikka halppis olikin. Otin sen vahingossa käyttöön hieman liian ajoissa ;) Sattuuhan sitä.

Huomenna on viimeinen päivä työharjoittelua tälle vuodelle ja edessä on enää yks harjoittelu ensivuodelle. Huomisen jälkeen mulla alkaakin piiitkä kuuden viikon loma, ainakin koulusta. Meen toki töihin jos sattuisivat tarvitsemaan mua esim. nykyisessä työharjoittelupaikassani. Ois kiva.

lunta tuppas sataa ihan sisälle asti ja toi tullessaan vähän muutaki ryönää...

 uus pipa on lämmin, nukun melkeen se päässä

sen verran vaan, että tykkään punaisista housuista ja kauluspaita on veljeni.

kuvat eiliseltä ja tältä päivältä.

Ahh, tein makoisan suklaa-juustokakun, jonka vien työpaikalle huomenissa.

Et sellaista täl viissiin. Mä oon niin innoissani ja onnellinen. Huomenna ehkä autolla kultsin luo Helsinkiin tai Vantaalle taino Espooseen??

-Kookaliini

Isin villapaita

Hyvää Itsenäisyyspäivän iltaa.

Vapaapäivänä oon nukkunut pitkään ja nuuhkinut alakerrasta tulevaa piparin tuoksua. Joulufiilikset alkaa pikkuhiljaa saapua. Ainii, joululahjathan on vielä tosin ostamatta. S muka toivoo pukilta mun kutomaa kaulaliinaa lahjaks. Mistä moinen kuvittelee, et osaisin semmosen tehdä ja ennen kaikkea kerkeisin? Ihan mahdottomuus....
Tänään aion kuitenkin normaaliin tapaan katsoa Linnanjuhlia ja syödä jotain hyvää!

Kaappasin siskon kaapista todella vanhan villapaidan, joka on ollut iskän päällä luultavasti hänen ollessa ala-asteella. Aika kiva.

Ja ainiin, Lodellamme on tänään synttärit. Paaaljon Onnea ihana täysikänen <3

-Kooka

Ekat yhteiskuvat

Oli Loden ja S:n veljen lakkiaiset ja sitte posetettii Kookan kans vähä S:lle.

Semmosta.

-Lode

White now

Niin talvista, että pakko fiilistellä. Tykkään sopivissa määrin lumesta ja pikkupakkasesta, mutta eipä tuosta sen enempää iloa olekaan kun sulavat pois jo huomenna :(

Tänään on ollut raskas ilta töissä ja huomenna odottaa ah vielä raskaampi aamuvuoro. 

Mun motto on "Elä hetkessä". En jaksa tosissaan ajatella huomista päivää. Tulkoon se jos on tullakseen.

pysyisi edes tuo lumimäärä, ni mun talvi ois täytetty.

S pakotti kerran ostaa tuon pannan, joka on todella paksu eikä sovi mun päähän ollenkaan. Yritin sommitella ja istuttaa sitä vaikka miten, mut aina näytin vähintään tatilta..

Tuleva viikonloppu on vapaa, ihanaa!

-Kookaliini

Nick Vujicic

Törmäsin tähän jossain blogimaailmassa, ja täytyy sanoa että tämä tyyppi on aivan uskomaton. Kaikenlaisia tunteita nousi kyllä pintaan kun tätä katsoin. Katsokaa oikeasti nämä kaikki. En tajua että tällaisia ihmisiä voi oikeasti olla olemassa! Selviää jo noita kommentteja lukemalla, että on kyllä tehnyt vaikutuksen moneen ihmiseen.

En osaa sanoa muuta, katsokaa itse TÄSTÄ linkistä. Kertokaa sitten, mitä tykkäsitte :)

-Lode

P.s Käykää myös miehen omilla kotisivuilla täällä

24.11.2011

Hellou!

Oon säätänyt bannerin kans lähemmäs kaks tuntia, mutta mikäpä siinä kun ei muutakaan tekemistä ole. Nyt se on kuitenki jonkinlainen, vielä kun taustaks sais jonkun hyvän ni that's it! 

Tänään on mennyt hermot niin yhteen akkaan että, mut hei kokoon itseni ennen kuin aloitan. Oon kuitenkin kiitollinen, et mulla on ihanat ohjaajat työharjoittelussa.

kuvat on otettu eilen lumen tulon jälkeen. Lumesta ei tosin ole enää tietoakaan.

Mietin yks päivä, että mistä löytäisin noihin bootseihin passaavan laukun ja aloin siinä penkomaan kaappia ja minkäs löysinkään. Tuo reppu natsas kenkiin täydellisesti. Tajusin myös, että tykkään noista kengistä hirveesti vaikka niiden käyttö onkin jäänyt vähemmälle. Suojelen niitä ;)

Asiasta kukkaruukkuun, kukkaruukussa koruja. Ne varaa siinä paikkaa siihen asti, kunnes kukka/kasvi saadaan ruukkuun istutettua eli kauan saavat odotella.

Hmhhm, mitäs tänään leivotaan?

- xoxo Kooka

Avautuminen

Rakkaat yhdeksäsluokkalaiset. Olette pian suuren valinnan edessä; jatkaako ammattikouluun vai lukioon. Itse olen opiskellut viimeiset kaksi ja puoli vuotta lukiossa, ja näin kokemuksen syvällä rintaäänellä voin antaa vinkin:

älkää valitko lukiota jos haluatte säilyttää mielenterveytenne.

Mietittiin tänään kaverin kanssa, mikä on lukion rankin vuosi.

Monet on sitä mieltä, että se on se ensimmäinen. Kaikki on uutta ja pelottavaa. Paineet kasautuu niskaan jo ensimmäisestä vuodesta. Oma vastuu painaa, kaikki jännittää ja ei oikeen tiedä, miten lukiossa tulee käyttäytyä. Koeviikot on uusia juttua, aineissa mennään syvemmälle ja niin edelleen. Kaiken kaikkiaan melkoinen mahalasku yläasteen vapaudesta, vastuuttomuudesta ja yleisestä tuntirauhan rikkomisesta. Suhtautuminen läksyihin ja tunnilta ulos potkimiseen muuttuu. Yläasteella läksyt oli vaan joku "pakollinen" juttu, joita kukaan ei kuitenkaan koskaan tehnyt. Läksyt kopioitiin tuntien alussa niiltä nörteiltä, jotka olivat kuluttaneet aikansa kavereiden sijasta kirjojen kanssa. Läksyjen tekeminen oli noloa. Jos tuli potkituksi ulos tunnilta, se oli hauskaa. Lukiossa meininki onkin aika eri. Läksyt ei ole enää pakollisia, mutta alkaa tajuta sen, että ne kannattaa tehdä. Mikään ei hävetä niin paljon kuin saada varoitus tuntirauhan häiritsemisestä.

Kuitenki ykösvuosi on suhteellisen helppo. Aineissa kuitenkin kertaillaan vielä paljon yläasteen juttuja. Vuosi menee nopeasti, kun on niin mielissään siitä, että on jo lukiossa. Kurssit ei vielä ole kovin vaikeita ja koulussa on hauskaa.

Jotkut on sitä mieltä, että kakosvuosi on kaikista rankin. Kursseja on jo aika paljon niskassa, kouluhommat lisääntyy ja koeviikot on entistä rankempia. Alkaa jo huolettaa se, mihin kouluun haluaisi hakea, mitä kirjottaa ylioppilaskirjoituksissa ja niin edelleen. Motivaatio katkoilee eikä muutenkaan jaksa oikein ajatella, että vielä on vuosi jäljellä. Koulu alkaa olla jo vähän tylsää, kun uutuudenviehätys on hävinnyt. Kuitenkin olo on jotenkin cool. Vanha. Abit häipyy koulusta, on vanhojenjuhlia ja kaikkea muuta tällaista. Ei olla enää niitä koulun nuorimpia. Voi katsoa niitä pieniä vähän alaspäin ja tuntea itsensä isoksi.

Mutta se viimenen. Kolmosvuosi. Ihan. Syvältä.

Stressi. Paineet siitä mihin kouluun hakee. Ahdistus siitä, mitä kirjoittaisi ja kirjoittaisiko jotain uudelleen. Pääsenkö kirjotuksia läpi? Pääsenkö koulusta pois? Kusenko täysin totaalisesti jonkun aineen? Vielä on jäljellä joitain pakollisia kursseja, niistä jotain pakollisia palautettavia kotitehtäviä. Motivaatio on nollassa. Kahden tunnin koulupäivät tuntuu ihan ylivoimaisilta.

Ei jaksa käydä koulussa, mutta on pakko. Ei jaksa opiskella, mutta on pakko. Ei jaksa lukea kirjoituksiin, mutta on pakko. On pakko onnistua, koska jos et onnistu, susta ei tuu mitään. Hirveät odotukset joka puolelta. Kaikki on syvältä.

Sinä päivänä kun minä pääsen kunnialla ulos lukiosta on maailman onnellisin päivä. Sitä päivää odotellessa.

Moikka.

-Lode

Lämpöisimmät vaatteet päällä mitä kaapista löyty. no ei kai.
Oon aikaansaamaton käsitöiden suhteen. Moneen kertaan todettu. Jos alotan, työ on saatava heti valmiiksi -periaatteella yritän mennä, mutta harmi vain että isot työt vaatii vähän enemmän aikaa valmistuakseen. Enkä saa tehtyä niitä yhdessä kerrassa valmiiksi, niin ne jäävät roikkumaan ja...  Kuvassa näkyvä villis, josta aijemmin puhuin on toiselta puolelta viittä vaille valmis ja toinen puoli on vielä kokonaan kaventamatta. Ajattelin laittaa jotkut isot napit vielä tuohon, mutta saapa nyt nähdä. Käsin kursiminen vaatii jotenkin kärsivällisyyttä ja mun innostus on vähän lopahtanut tuon työn tiimoilta. Lopuksi ajattelin saumuroiduttaa saumat, mikäli se on mahdollista. Oon ylpeä itsestäni, kun sain kavennuttua yhdet mun farkut ilman että jouduin purata kertaakaan. Jes!

Hahaa leipasin siskon synttäreille valmiista piparkakkutaikinasta läksiäissydämet ja koristelin ne sokurikuorrutteella.

-Kooka

Saako täällä rieskaa vai pullaa?

Hiljaiseloa blogin puolella saattaa havaita, sillä itsehän en jaksa yleensä ottaen kirjoittaa ilman kuvia ja Lodellakaan ei ole kuvia eikä ilmeisesti tekstiä mitä tuotettavana. Tosiaan menit sitten aamu- tai iltavuoroon, niin on jo liian myöhäistä ottaa valokuvia luonnon valossa. No aamulla ei ehkä ole liian myöhäistä, mutta sen kerran kun saa nukkua pitkään, niin nukun myös sen hetken. Voin myös todeta, että laitan aamulla tasan ne vaatteet päälle mitkä kaapista ekana käteen siunaantuu. Työmatkat vaan saisin iloita (puoltuntia) mietityistä vaatteista, ni e-ei! Mieluumin nukun aamulla sen puoltuntia pitempään ja kuljen rytkyissä työmatkat.

 jos nuo olisivat kokoa 37, käyttäisin niitä aina. Rieput ovat yli 20 vuotta vanhat kalossit ja vain noin kymmenen numeroa liian pienet minulle. nyyh

 joku mätti nyt pahemman kerran rieskaa leipoessa. Se kohos ku pulla konsanaan... Ei, siitä ei puuttunut mitään ja lämpötilakin oli oikea. Liekkö leivinjauheella ollut osuutta asiaan? haha

mut lopputulos oli kuitenki tämä ja maku oli arkipäivän rieskaks ihan lepponen, vaikka iskä sanoki että "Martta ei laittanut rieskoihin kananmunaa." Ohje on napattu Kinuskikissan nettisivuilta. Hei, reilu kuukausi jouluun! <3

-Kooka