Se siitä hyvästä päivästä...

Päivä lähti käyntiin aamulla seitsemältä, kun saavuin työpaikalle. Olen siis työharjoittelussa jos en maininnut siitä aikaisemmin. Ja mikä sen ihanampaa kuin kaunis sää, joka piristää kummasti. Päivä meni yllättävän nopeesti, kun töitä riitti kiitettävästi. Opettaja oli soittanut ohjaajalleni ja kysynyt kuulumisia. Ohjaajani kertoi kehunneensa minua opettajalle ja opettajallenihan se ei ollut mitään uutta.Kuulostaa hirveeltä :D Mut ne kommentit sai potkua päivään entisestään.
Tiedättekö sen tunteen kun potilas kehuu teidän hyvää työtänne tai vaikka asiakas hyvää asiakaspalveluanne?
Mä tiedän ja se auttaa jaksamaan raskaassa työssä ihan älyttömästi! Mietin töissä, miten ihana päivä mulla onkaan pitkiin aikoihin.

Työpäivän päätyttyä lähdin siskoni kanssa kaupunkiin asioille.Kierreltiin kaupoissa ja käytiin syömässä, lopuksi käytiin kirppiksellä. Kirppikseltä lähdin kuitenkin melko tyhjin käsin pois, no löysin S:lle farkut, jee.
Sanoin siskolleni, että täytyy viimeistään seiskalta päästä kotia herkullisen näyttösuunnitelman pariin ja kun mä kotia pääsin, muistitikun koneeseen asensin ja yritin avata tiedostoa, ni arvatkaa loput.......

rairai, kaikki se aika minkä olin istunut kovalla penkillä takapuoli puuduksissa yhden tinttidinttinttin parissa oli täysin turhaa. Tai ei se tuntimäärä vaan se työnmäärä. Siinä oli joku vika, en tiedä mikä mutta suunnitelmaa se ei avannut. Iskä tuli apuun, mutta muutosta parempaan ei tapahtunut. Itku, potku, raivari, en kestä! Sunnuntaina oltava valmis ja mun on aloitettava työ täysin alusta. Ensinnäkään ajatus ei kulkenut suuntaan eikä toiseen, kyyneleet vaan virtas näppäimistön välissä. So sad.

No, sain hieman apua ihanalta äidiltäni kirjoittamisessa. En kertakaikkiaan saanut minkäänlaista tekstiä aikaan tai menetin heti alkuun hermoni. Joo kyllä mää nyt uskon, että kyllä se tästä, mutta tämän jälkeen tallennan jokaikiseen koneeseen ja tikkuun ja korttiin ja purkkiin nää hirveet koulutehtävät!

Mutta, jospa ei nyt ihan maan alle vajottais, nimittäin huomenna on perjantai ja viikonloppu (näyttäsuunnitelma) edessä!

- Kooka

Ensivaikutelman voi tehdä vain kerran

Kooka ehti näköjään ensin julkaista naamansa virallisesti, joten kiirehdin nyt perään.

Kuva sinusta sellaisena, jona haluaisit maailman näkevän sinut . . .

Normipäivä, antakaa ilmeelle anteeksi

Viime kesän kuvaustyyliä.

Viime kesän kunniaksi nyt julkistan kuvia ainoastaan juuri mainitulta vuodenajalta ja vuodelta 2010. Syynä saattaa olla se ettei minusta ole otettu lukuisia onnistuneita kuvia tämän vuoden puolella. Saatte näitä puolisen vuotta vanhoja, en ole uskoakseni hirvittävästä noista ajoista muuttunut.

Epäilemättä niitä kauneimpia minusta otettuja kuvia...

Tässä on havaittavissa jotain teknisiä ongelmia, joista johtuen en onnistu siirtämään noita kuvia mitenkään alaspäin. Yritin muutaman sata kertaa ja luovutin, joten ne jäi sitten tuohon ensimmäiseksi kivaksi läjäksi, vaikka tarkoitus oli taitavasti sirotella ne tekstin joukkoon. Samoista teknisistä ongelmista johtuen löysin täältä tekstistä saman lauseen kolme kertaa.

Ei siinä. Tosiaan vanhoja kuvia ja silleen mutta tulee varmaan lisää kunhan joko a) opin ottamaan itsestä kelvollisia kuvia, tai b) onnistun nakittamaan jonkun tekemään sen puolestani.

Joten palaillaan!

-Lode

Ei yhtä ilman toista

Totta joka sana Lodelta. Meillä tosiaan on Loden kanssa noin vaivaiset 350km välimatkaa, joten nähdään harvoin! Mutta sitten kuin nähdään, niin valvotaan yötkin yms. :) Ollaan tutustuttu siten, että mun poikaystävä on Loden veli, eli tutustuin ensin poikaystävääni S:ään ja sitä kautta Lodeen. Omaa asuinpaikkaa en aijo paljastaa, koska en koe sitä tarpeelliseksi tiedottaa sitä täällä. Nyt voisin puolestaan kertoa hieman itsestäni. Ooo, kohta kahdeksantoista vuotta. Eikös sitä sanota, että nainen on 17-vuotiaana kauneimmillaan eli nautin näistä viimehetkistä (kauniina) :D
Rakastan vaatteita, S:ää, hyvää ruokaa, herkkuja, ystäviä, kesää (aurinkoa), perhettä, iloisia ihmisiä ja kaikkea mistä tuun iloiseksi. Harrastan silloin tällöin liikuntaa, kun jaksaa. :D Loden mukaan Kooka on HASSU ja Lode on OUTO. Oon ehkä vähän hassu, mut Lode ei oo outo, uskokaa pois!
Opiskelen tällä hetkellä hoitsuks. En oo muuten törmänny vielä yhteenkään bloggaajaan, joka olis hoitsu. Senkin takia, mun oli pakko tehdä historiaa :D Voitte toki kertoo, jos te ootte törmännyt.
Oon ehkä joissain piireissä hiljaisempi, mutta läheisten kavereideni seurassa ääntä LÖYTYY!
Ja sanottakoon vielä, että yleisimmin kutsuttuja lempinimiäni ovat tilhi, tsirpula, kapea, pieni jne. Noh, oon 163cm ja kapea sitten kai? Lieneekö sukuvika :D

Ja mitä tää blogi tulee pitää sisällään, niin asuja, kaikenlaisia kuvia, tarinoita/höpöttelyjä, ehkä leivontaan liittyvää ja kaikkea mitä mieleen tulee, että TERRVETULOA seuraamaan kaikki ihmiset! <3
Ja, kamera millä kuvaan ei ole järkkäri, että kuvien laadusta voi olla montaa eri mieltä.

Pitemmittä puheitta näyttösuunnitelman pariin!

Alussa oli sana

Taas yksi blogi jättimäiseen bittimaailmaan. Ei uskallettu Kookan kanssa olla erilaisia nuoria, joten perustettiin sitten aika tavalla hetken mielijohteesta Vivo! päiviämme/nne piristämään.

Keskustelu meni suurinpiirtein näin eräänä yönä:

Lode: "Perustetaanko blogi?"

Kooka: "Olis kyllä siisti."

Lode: "Sun pitäis perustaa."

Kooka: "Jos alat mukaan."

Lode: "Joo, sulla on tyyli ja mä voin kirjottaa."

Parin minuutin keskustelusta syntyi sitten tällainen. Nimeä mietittiin pari päivää, ja uskalsin sitten ehdottaa tuota Vivoa, ja kun Kooka sitten sanoi että oli ihan just ajatellut sitä samaa, niin mitä suotta pyristelemään kohtaloa vastaan - Vivo! siitä tuli.

Kertoisin ehkä tähän muutaman sanan itsestäni, jos se jotakuta sattuu kiinnostamaan. Jos ei, kannattaa lopettaa tähän. Lode kohta 18 toiselta puolelta Suomea on toista vuotta lukiossa. Koulu on joskus ihan kivaa, mutta maistuu välillä hieltä. Lukio on laiskalle (minulle) pakkopullaa, mutta äiti lakkasi valittamasta läksyistä viimeistään siinä vaiheessa, kun lukiota oli puolet käytynä ja kaikki kurssit oli vedetty kunnialla läpi. Äidinkieli on koulussa vahvin aineeni, ja sitä on kai suunnitelmissa opiskella lukion jälkeen - toimittajan ammatti haaveena.

Lode on aloitteleva valokuvauksen harrastaja. Niitä tekeleitä tulette varmaan näkemään jonkin verran tässä blogissa, joten koettakaa kestää. Harrastuksiin kuuluu myös loputon lukeminen ja rakkaimpana kirjoittaminen. Olen myös 100% ystäväfani. Minua ei ole koskaan syytetty rikoksesta, paras asia maailmassa on kaverit, asiat, jotka tuntuu tärkeiltä ja se, että osaa ottaa rennosti, ja toivon pääseväni joskus Afrikkaan. En Egyptin kaltaisiin turistirysiin, vaan näkemään aitoa Afrikkaa hyvine ja pahoine puolineen.

Kookalta lähtee taju kun se näkee, millaiseen mittaan tämä postaus pääsi kasvamaan. Lupasin olla jaarittelematta liikaa.

Lyhyestä virsi kaunis; toivon, että te kaikki viihdytte täällä meidän seurassa, sillä meille oma seura ei ole paras seura. Kommentoikaa, jos asiaa tulee, ja kommentoida saa vaikkei asiaa olisikaan.

(kuvat weheartit.com)

Have fun and enjoy!

-Lode

P.s tykkään myös kesästä, lautailen talvisin, ja lapsena haaveilin kunnollisesta majasta puussa.

P.p.s pikkusen meinaa mennä hermosto tämän alun säätämisen takia, mutta pysytään positiivisina.

Ensimmäinen

vaan ei viimeinen! Blogi tässä vaiheessa vielä todella aneemisen näköinen, mutta lupaamme tämän vielä muuttuvan viihtyisämmäksi.

                                 Kuvat lainattu:   we♥it

P.s Ihana ihana aurinkoinen sää! Kohta töihin.