aika kärsinyt, mut se ei haittaa
Ensimmäiseks aloin hiomaan laatikkoa hiomakoneella. Kerran satakakskymppisellä karkeemmalla paperilla ja lopuks pintaa vähän hienommaks kakssataanelikymppisellä. Hioin kannen lähes puun väriseks, äiti tuli tsekkaa ja sano et menee ikuisuus jos meinaan hiota koko rotiskan. Hellitin otetta ja hion lopun vain "pinnallisesti". Aikaa meni noin tunti ja suurin osa ajasta meni kannen tarkkaan hiontaan. Hiomakoneella se on kätsyy!
itse bruutus sämpylät korvilla...
hiottu, pyyhintää vaille valmis maalattavaks.
Pyyhin laatikon hienosta maalista siis märällä rätillä ja annoin kuivahtaa sen aikaa, kun lähdin maaliostoksille.
Valkoinen puolihimmeä kalustemaali Empire on oiva ratkaisu, ainaki äitin mielestä. Sitä siis pienin purkki mitä löyty ja eikun suihkimaan. Laimensin puolipurkkia maalia lakkabensiinillä.
Maalaus oli ehdottomasti kaikkein paras juttu tossa.
Maalasin kertaalleen ja nyt sen pitäis kuivahtaa 24h, jolloin se maalataan uudestaan. Ainakin kaksi kertaa täytyy maalata ellei enemmänkin. Vihreetä väriä ainaki ekan maalauksen jälkeen vilkku ihan kiitettävästi.
Ajattelin et voisin maalata tai miten se nyt tehdään, kirjoittaa? tohon kanteen ja reunaan jotain, tähän tyyliin
täytyy vain keksiä jotain.
ekan maalauksen jälkeen
Ensiviikolla toinen kerros maalia ja katsotaan sitten peittyykö aarrearkkuni.
- Kooka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Vapaa sana.