17 elokuuta, 2011

Herää tähän päivään

Miten elämä voikaan olla niin vaikeaa ilman puhelinta?

Tänään oli jos jonkimoinen päivä. Menin eilen illalla aikasin nukkuu, vähemmästäki ku kymmenen tuntia tuli kulutettua koulun penkkiä. Nukuin lähes 12 tunnin yöunet ja heräsin aamulla iskän sanoihin "Moneen meet kouluun?" Noniin kymmeneen menin kouluun jo tokkopa moni pystyis kymmenen minsan laittautumiseen, minä pystyin ja olin vieläpä ajoissa koulussa, tottahan toki! Ei oo käyny sitten ainakaan viimeisen viiteen vuoteen ellei enemmänki, tapausta että herätyskello ei olisi herättänyt. Tiiättehän yläasteella/ala-asteella perusvirsi.
Illalla puhelimessa oli takuulla puolet akusta jäljellä, mutta aamulla puhelin oli pimeenä ja sammuneena, eikä näyttänyt pienintäkään elonmerkkiä. Laitoin sen auton latinkiin ja siihen unehtu.

Päästiin jo kahdentoista jälkeen koulusta, kun normaalisti päästään kahdelta. Lähdin vesisessä sateessa kävelee keskustaanpäin ja vietin kolme tuntia aikaani käppäillen ja katsellen. Neljäksi menin parkkipaikalle, johon mama pysäköi aina autonsa, mutta autoa ei näkynyt missään. Miten oli niin hyvä tuuri, että juuri kun minulla ei ollut puhelinta, niin äiti pääsi jo puoli neljältä?
No se onkin minun tuuri :)

Ei auttanut kuin ottaa dösä alle ja matkata kotsaan, paitsi jäin välillä pois. Kävin ostaa Seppälä:stä ihanat mustat korkkarit mm. viikonloppuna olevia häitä varten.

hintaa oli 29.95e eli ei pahat ja tykkään kovasti. Korkoa noin 10-12cm :o
Noi ei tunnu yhtään korkeilta, kun noissa on tota pohjaa enemmän. Saa nähdä osaanko vain kävellä ...
Noita oli myös konjakin värisenä, mut ostin nuo noiden käytännöllisuuden vuoksi.


Maailmankauppa Mangosta herkullista suklaata, luomu reilun kaupan tuote

ja tyyny Puttipajan -40% alennuksista
pitäis saada vielä toinen tyyny kaveriks.

1 kommentti:

  1. Minä <3 korkokengät!!
    Kivat on! Nähdään huomenna! :)

    VastaaPoista

Vapaa sana.