United states of America

Eeva toivoskeli jotain juttua Jenkeistä, eli täältä pesee. En oikeen tiedä mitä teillä kiinnostaa lukea, mutta voisin ehkä kertoa jotain mitä ajattelin reissusta jne. Vieressä on matkapäiväkirjani jota kirjoitin koko reissun ajan, eli silmäilen sitä tässä samalla että muistuu mieleen, mitä kaikkea siellä tulikaan sitten tehtyä :) samoin joudun myös etsiskelemään kuvia muilta kuin itseltäni, koska omalla pokkarilla ei tullut hirveästi kuvailtua!

Päivä ennen lähtöä jännitti aika paljon tietenkin. Tuntu että jää hirveesti paitsi kaikesta kun ei ole heinäkuuta täällä kavereiden kanssa. Tuntu ihan käsittämättömältä, että reissu oli jo edessä vaikka siitä kun ilmoittauduin leirille tuntu olevan niin vähän aikaa! Edellinen yö kului puhelimessa. Neljän aikaan lopetin puhelun ja lähdin suihkuun. Kyllä, väsytti, enkä muista Oulu-Helsinki -lennosta ihan mitään. Helsinki-Chigago lento meni myös nukkuessa.

Lake Superior

Ei tosiaankaan tuntunut lentokoneessa siltä että olisi ollut menossa Amerikkaan. Ei se tuntunut todelta, ja muiden leiriläisten kanssa kun puhuttiin tulin siihen tulokseen, että kaikista tuntui aika lailla samalta. Heti Helsinki-Vantaan lentokentällä leimauduin Johannaan, joka oli myös tulossa leirille. Tyttöparka pääsi musta eroon seuraavan kerran jälleen Helsinki-Vantaalla kun tultiin takaisin.

Näiden tyttöjen kanssa hengasin kaks viikkoa, uskomattoman hienoja tyyppejä!

Koneessa oli hyytävän kylmä. Mun paikka oli siiven kohdalla ikkunan vieressä, ja koko matkan paleli ihan kamalasti! Vieressä ei onneksi istunut ketään, eli menomatka oli kylmyydestä huolimatta älyttömän miellyttävä.

Tähän väliin pitää mainita asia, joka ärsytti koko jenkkimatkan ajan ihan hirveästi! Jonottaminen. Jonotettiin joka paikkaan. Lähtöselvitykseen. Turvatarkastukseen. Lipuntarkastukseen. Koneeseen. Pois koneesta. Passintarkastukseen. Tavaroita hakemaan. Vessaan. Ravintolaan. Bussiin. Kassalle. Joka. Paikkaan. Tiedän, myös Suomessa saa jonottaa (esimerkkinä Helsinki-Vantaan check-in, johon jonotettiin kaksi tuntia syystä että niiden koneet hajosi koko ajan), mutta Suomessa on kuitenkin suhteellisen vähän ihmisiä verrattuna Yhdysvaltoihin. Joten lisää siihen pitkään jonoon Suomessa vielä muutama sata amerikkalaista, niin alat saada käsitystä asiasta! (Toinen asia joka myös ärsytti oli se, ettei aikatauluista mitenkään kyetty pitämään kiinni)

Meillä kieltämättä oli vähän eri hellepukeutuminen Johannan kanssa :D tää on kuitenki otettu semmosesta Evergreen fun parkista, joka oli tarkotettu lapsille, mutta muita lapsia siellä ei näkyny ku me 16-20 vuotiaat leiriläiset.

Ensimmäinen ilta kielileirillä ei mennyt ihan niin kuin piti. Ensin mun matkalaukku ainoana koko porukasta ei tullut perille Marquetteen syystä jota ei tiedetä. Jouduin elämään ensimmäisen päivän ilman tavaroitani ja sain kotini kokoiselta lentoasemalta lohdutukseksi ilmeisesti miehille tarkoitetun spa-aid pakkauksen, jossa oli deodorantti (haisi miehelle) pieni hammasharja (maistui myrkylle) hammastahna (jota en kokeillut) ja sheiveri joka näytti ihan miesten parranajoshaverilta. Että se siitä pakkauksesta. Olin onneksi tajunnut pakata käsimatkatavaroihin hammasharjan ja käsipyyhkeen+puhtaat alusvaatteet ja sukat. Note to self: älä koskaan unohda tätä. Toiseksi mut oli unohdettu syystä tai toisesta majoittaa mihinkään, eli mulle ei toisinsanoen ollut sänkyä/huonetta/mitään missä nukkua. Lopulta mut päätettiin sijoittaa täysin tuntemattoman tytön viereen huoneeseen, jossa muut olivat keskenään kavereita ja josta minä en tiennyt ketään. Ensimmäisenä iltana. Sain vaihdettua huonetta yhden muun tyttöjen kaverin kanssa ja pääsin nukkumaan samaan sänkyyn yhden tytön kanssa, jonka tunsin jo ennestään. (Huomasin just että tästä postauksesta tulee nälkävuosi)

Lyhyestä virsi kaunis: ensimmäiset kaksi viikkoa kielileirillä tuntui sen aikana kamalilta. Paitsi että siellä oli ihania ihmisiä! Mutta leirikeskus oli niin keskellä korpea, että tunsi olevansa täysin eristyksistä muusta maailmasta koska:
-Puhelin ei toiminut
-Tietokonetta ei saanut käyttää

kyllä siellä silti oli kivaa. Ruoka oli ihan hyvää (sipsejä melkeen joka ruualla O.o), henkilökunta oli mahtavaa ja ohjelma kans kivaa. Kuitenkin tuota ekaa kahta viikkoa oppi arvostamaan vasta sitten kun se oli ohi ja oltiin kiertomatkalla.

(Kiertomatka oli kiva, mutta törmättiin niin ihme tyyppeihin siellä ja oli kamala ikävä niitä tyyppejä joihin oli ehtinyt tutustua kielileirin aikana, ja jotka ei tullut mukaan (jenkit+muutama suomalainen oppilas), joten tunnelma oli vähän hidastunut.)

Mulla ei mitenkää riitä kärsivällisyyttä tähän tekstin tuottamiseen :D pitää varmaan tehdä parissa osassa tämä, että saa kerrottua kaikki.

Kuukausi oli siis mahtava, mutta yhdessä kuukaudessa oli täysin riittävästi minulle. En rakastunut kulttuuriin enkä maahan muutenkaan niin paljon, että olisin jaksanut jäädä sinne pidemmäksi aikaa. Kerkesin nähdä paljon, tutustua uusiin ihan mahtaviin ihmisiin ja saada pari ystävääkin, joten suosittelen kyllä ehdottomasti lähtemään. Oli muuten jännä törmätä täällä Suomessa yhteen jenkkipoikaan jonka tapasin Phoenixissa. Se on täällä opistossa tän vuoden.

En muuten jaksa odottaa ens kesää! Tyttö, jonka kanssa ystävystyin jenkeistä eniten tulee kesäksi tänne, ja toinen tyttö tulee opistoon ensi vuonna...!

Tämä oli joku maailman sekavin selostus koska teen tässä samalla kaikkea muuta. Kerron joskus kunhan taas jaksan niin sitte enempi kielileiristä ja kiertomatkasta, tää oli vähän tämmönen hajanainen kokonaisselostus (jossa puhuttiin kyllä enemmän kaikkea ihan järjetöntä kuin itse asiaa).

-Lode

P.s kyllä taas mitataan Loden kärsivällisyyttä tässä kuvahommassa...
P.p.s mulla ihan just katkeaa verisuoni päästä.
P.p.p.s kärsivällisyys on hyve.
P.p.p.p.s pahoittelen kuvien vähyyttä, mutta alan kohta hyperventiloimaan kun mun pitää hengittää niin syvään etten heitä tätä konetta ikkunaan.
P.p.p.p.p.s ei tämä kone millään voi ladata YHTÄ kuvaa kymmentä minuuttia?
P.p.p.p.p.p.s tiiättekö sen tunteen, kun räjähtäminen on sekunnin päässä ja yrität rauhoittaa ittes ettet riko mitään? Laita se potenssiin n. Koettelee erityisesti kun silmien edessä on vain se "lataa...lataa...lataa..." vihreä palkki joka on täysi mutta mitään ei tapahdu.
P.p.p.p.p.p.p.s nyt multa loppuu kärsivällisyys. Kone on haettavissa korjaamosta ensi viikolla.

P.sx2000 ihan heti en yritä uudelleen.