Onnellinen

Olen tässä vähän mietiskellyt tätä syksyn saapumista. Viime talvi ei mennyt minun kohdallani mitenkään älyttömän vahvasti, ja nyt on ollut pelkona se, että tästä talvesta tulee yhtä kurja. Olen luullut yrittäneeni kääntää ajatukset jonnekin muualle kuin siihen inhottavaan oloon, mutta huomasin, että olen nimenomaan ajatellut sitä uuvuksiin asti. Päätin sitten alkaa miettiä pikku hiljaa niitä keinoja, jolla tästä talvesta ja pimeydestä selvittäisiin vähän mallikkaammin kuin viime vuodesta.

Googlettelin ajankuluksi tuossa netin keskustelupalstoja. Ihmiset olivat auliisti jaelleet vinkkejä, joilla selättää ns. kaamosmasennus. Tällaisia sieltä löytyi:

*kirkasvalolamput

*uudet/mieluisat harrastukset

*ajan viettäminen ystävien kanssa

*ulkoilu

*terveellinen ruokavalio

*kunnolliset yöunet

*ylipäänsä kaikki itseä piristävä (esim. lukeminen, uiminen, käsityöt jne.)

No, aloin katsomaan tuota listaa sitten tarkemmin. Kirkasvalolamppu kotoa jo löytyykin ja se oikeasti toimii, suosittelen hankkimaan moisen jos pimeys ottaa päähän! Aluksi keinovalon edessä keikkuminen tuntuu typerältä, mutta pikku hiljaa se alkaa vaikuttaa fiksulta idealta, kun pimeys ei tunnukaan niin ylivoimaiselta.

Mieluisa harrastus minulla on myös. Olen käynyt kuorossa nyt viime talven ja nyt se alkoi taas, tulossa mielenkiintoisia projekteja. Musiikki kiinnostaa muutenkin, joten pianon soittaminen ja laulaminen kotonakin piristävät yllättävästi.

Ajan viettoa ystävien kanssa ei luultavasti ja toivottavasti tule puuttumaan minun talvestani. Minulla on mahtavia, rakkaita ystäviä joista osa on säilynyt lapsesta asti, osa tullut mukaan elämän varrella, ja sitten osa joihin olen tutustunut vasta jonkin aikaa sitten.

Ulkoilun, terveellisen ruokavalion ja riittävien yöunien kanssa minulla on vielä harjoiteltavaa, sen myönnän. Toisaalta nautin lenkkeilystä - vaikeinta on saada takapuoli ylös sohvasta ja lähteä liikkeelle. Sitten kun pääsee pihalle kaikki on jo paljon yksinkertaisempaa.

Minua piristäviä asioita on esimerkiksi lukeminen, kirjoittaminen, rentoutuminen (nukkuminen ja syöminen :D) ja ystävien ja perheen kanssa ajan viettäminen.

Minä pienenä, onnellisena ja ilmeestä päätellen erittäin tyytyväisenä itseeni

Mielenkiintoinen juttu tuli mieleeni kun luin noita yllämainittuja asioita. Mieleeni tuli ne asiat, joita ihmiset yleensä mainitsevat, kun heiltä kysyy, mikä heidät tekee onnellisiksi. Ystävät, perhe, terveys, harrastukset, itselle tärkeät ja rakkaat asiat, lenkkeily, rakkaus... koin valaistuksen - kiitos internetin keskustelupalstojen; kaamosmasennuksen voi välttää pysymällä onnellisena. Miten yksinkertaista! Miten vaikeaa muistaa!

No, tästä johdattelin itseni miettimään, mikä minut sitten tekee onnelliseksi.

*ystävät

*perhe

*terveys, mistä ei muistakaan oikein iloita

*rakkaus

*valo

*se, että saan toteuttaa niitä asioita joita haluan

ja kaikki tämä, olen muistaakseni joskus menneisyydessä omistanut tälle ikioman postauksen.

Olin tulossa tänään kirjastosta kun koin jälleen valaistumisen. Seisoin pyöräni kanssa pimeällä takapihalla tihkusateessa ja tirkistelin liikuttuneena olohuoneen valaistusta ikkunasta sisään. Aloin miettimään, mitä minulta muka puuttuu. Minulla on upea ja rakas perhe. Ihanat äiti ja isä, rakas ja tärkeä ainoa siskoni ja neljä hullua ja mahtavaa veljeä. Minulla on paljon tärkeitä, ihania, mahtavia, hauskoja, hulluja, iloisia, rakkaita ja sekopäisiä ystäviä, joista on minulle enemmän iloa kuin he ikinä voisivat edes arvata.

Olen terve. Minulla ei ole hengenvaarallisia sairauksia (en ole niistä ainakaan tietoinen), eikä kummempia vaikeuksia lukuunottamatta pientä kurkkukipua jonka kanssa olen tähän mennessä tullut toimeen.

Minä saan tehdä mitä lystää (vapaa kasvatuksen tulos!). Saan kirjoittaa kun minulla tekee mieli, saan lukea silloin kun haluan, saan mennä ulos kun siltä tuntuu, saan nukkua (tietyissä rajoissa), ympärilläni on paljon "hyvää energiaa", minulla on musiikki silloin kun sitä tarvitsen.

Minulla on rakas kirkasvalolamppuni, jonka tämänhetkinen olinpaikka on keittiön pöydällä. Heti kun tunnen tarvitsevani aurinkoa, voin kävellä pari askelta keittiöön, sytyttää valon ja saada keinotekoista d-vitamiinia niin paljon kuin haluan. Mikäs tässä ollessa.

Minulla on myös jotain todella arvokasta ja tärkeää, mitä en uskonut kaipaavani ennen kuin sen sain, ja joka on antanut minulle paljon.

Opettelin sukeltamaan Israelissa ja olin niin onnellinen!

Mitä minä enää tarvitsisin? Tämän minä tajusin kastuessani vesisateessa ja tuhertaessani onnen kyyneleitä yksin pimeässä. Minä ymmärsin, ettei minun tarvitse ahdistua tänä syksynä. Pimeys menee ohi, kylmyys menee ohi, ja kohta on taas kesä. Sitä paitsi talvella on paljon odotettavaa. Joulu, uusivuosi, hiihtoloma, lukuloma, kirjoitukset... ja sitä myöten valkoinen lakkini joka vielä tällä hetkellä kenties on laatikossaan kaupan hyllyllä, tai jota ei ole ehkä vielä edes tehty. Kuka tietää(loppujen lopuksi en oikeastaan tee tuolla tiedolla mitään)?

Siispä hyvät lukijat; tämän mahtipontisen tekstin ehkä luettuanne, minulla on teille tehtävä:

1)ota paperi ja kynä

2)kirjoita paperille viisi asiaa joista tulet onnelliseksi

3)kirjoita paperille vielä viisi asiaa lisää

4)lue lista

5)hymmyile.

Voit vaikka lueskella listaa aina silloin tällöin ja muistuttaa mieleesi, että sinulla on monta asiaa, joista sietää olla onnellinen. Tapellaan yhdessä pimeyttä vastaan.

-Lode

P.s Blogger on korjannut itsensä

P.p.s hirveetä ajatuksenvirtaa tää teksti :D arvostan jos jaksoit lukea loppuun asti ja onnistuit vielä ymmärtämään jotain

Mitä elämä on?

Törmäsin tähän jonkun tuntemattoman fb-seinällä (älkää kysykö :D ) ja musta tää oli niin ihana ja liikuttava ja piristi mun päivän kaikessa kömpelyydessäänkin että on pakko jakaa tää teidän kanssa! Tässä se tulee kirjoitusvirheineen kaikkineen. Ne ei sitte oo mun :D ihan vaan pelastaakseni maineeni.

Mitä elämä on? Elämä on sitä kun syksyllä otat hienon vaahteranlehden käteen ja katsot sen vihreitä, keltaisia, oransseja, punaisia ja tummanpunaisia hienoja värejä ja pysähdyt tuijottamaan sitä. Elämä on sitä kun syksyllä haravoit ison kasan pudonneita lehtiä kasaan, ja sen jälkeen menet siihen istumaan ja möllöttämään. Elämä on sitä kun koulussa höpötät kavereiden kanssa kaikkea, vaikka pitäisi lukea kokeisiin. Elämä on syksyllä sitä kun näet ainakin 200 linnun lentävän etelään pääsi yllä.

Elämä on talvella sitä, kun ensilumi tulee ja yrität kalastaa yhden hiutaleen kielellä. Elämä on talvella sitä, kun menet kavereiden kanssa pulkkamäkeen, olet siellä pitkään ja sitten mennään porukalla kuumalle kaakaolle jonkun luo. Elämä on talvella sitä kun odottaa joulua, että saa antaa lahjoja ja rakkautta, ja ennen kaikkea hyvää ihanaa ruokaa, jonka tekemiseen sukulaiset on nähnyt vaivaa, ja sinä vahdit pienempiä serkkuja sen aikaa että joku toinen saa syötyä ja tulee vuorostaan vahtivuoroon että itse pääset ruuan kimppuun. Jouluaattona katsot Lumiukon Tv:stä ainakin 15. kerran. Elämä on sitä kun kuulet joululauluja ja kuulet siinä jotain iloista, mitä ei vain osaa selittää.

Elämä on keväällä sitä, kun lumet alkaa sulaa ja aurinko alkaa päivä päivältä lämmittää enemmän, ja voit ottaa vaatetta vähemmälle. Lumesta sulava vesi muodostaa pieniä puroja ja väistelet niitä, ja aurinko paistaa niistä virroista. Elämä on keväällä sitä kun pienet lehdet alkaa kasvaa ja ne on kevään-limen-vihreän-elämän-värisiä.

Elämä on kesällä sitä kun kesäloma alkaa ja arjen kiireet ei paina. Menet mökille, joko omalle tai tutun, ja menet saunomaan ja sitten järveen tai mereen suoraan saunasta. Vesi on ihanan viileää, muttei kylmää. Kesällä syöt hyvää ruokaa ja näät kavereita kokoajan. Mäkkärissä on käyty ainakin 10 kertaa lyhyen ajan sisällä. Elämä on sitä että näet ainakin kerran auringonnousun, ja auringonlaskut on mystisen punaisia iltaisin. Elämä on sitä kun ukkonen jyllää ja sataa kaatamalla, mutta olet sisällä ja katsot ulos.

Elämä on sitä kun saa halata kaveria. Elämä on sitä kun näet jonkun pitkästä aikaa ja tulet iloiseksi pelkästä näkemisestä. Elämä on aika hieno.

Joo musta tää oli ihana. Ja mulla tuli heti parempi mieli oottaa tätä syksyä ja tulevaa talvea. Ehkä siitä selviää kuitenkin hengissä :) mutta hei tytöt, mites olis nuo pulkkailupäivät?

Eipä tässä sen kummempaa!

-Lode

kultainen syksy

  Miltä näyttää? Oon aika rakastunut syksyyn, jos en ole vielä maininnut. Tykkään käyttää syysvaatteita, kumpparit mukaan lukien. Niistä ovatkin tulleet mun yks uusi ihastuksen kohde. hihhih. Harmi vain, että kaikki lehdet ovat tippuneet jo puista alas. äää ompas kerrassaan kirjakieltä :D

vihaan tän blogin ulkoasua, mutta minkäs teet ku ei paremmaks muutu, vinkkejä?

-Kooka

vängällä väännetty

Ompas ollut jotenki harvinaisen väsy päivä tänään. Yleensä porskutan pirteenä iltaan saakka, mutta tänään jopa kaupungilla kiertely ei napannut tipan noppaa. Koulun jälkeen kävelin keskustaan luokkalaiseni kämpälle, jossa me viimetipantrio -jengi ryhdyimme videon tekoon. Tehtiin siis lumelääkkeistä videoesitys lääkehoidon opelle, koska meidän esitys ei ollut vielä perjantaina (viimeisenä palautuspäivänä) valmis. (Ok, ei oltu vielä edes aloitettu)  HAhaha päivän rattosimmat naurunpurskahdukset videoille!
Niin ja nukuin tänää päikkärit, joka on aika harvinaista.

En ymmärrä miten aika menee näin nopeeta, torstaina vaihtuu jakso ja kaikki tän jakson tentit + tehtävät ovat ohi. Toivottavasti.

Nakkelen tähän viime viikkoisia random -otoksia

ihana karvaturrini (torkkupeitto) Enemmän kuin tarpeellinen näille keleille. Tänään elohopeamittari näytti pyöreetä nollaa, hyrrr

asu viime viikolta

loistolöytö kirpparilta! Kantaa mapit sun muut kevyesti. Ihan lemmikki <3

siinä jo monta viikkoa sitten maalattu arkkuni. Toistan ase-arkku oikealta nimeltään

ja arkun päällä piristää Escadan uusi lempparituoksu. Kultaisen S:n antama lahja ;)

Stressed out

Maanantain kirjoitukset lähenee. Oon niin järjettömän stressaantunu tällä hetkellä, ettei tästä elämisestä meinaa tulla ihan mitään. Tuntuu että päässä ei oo mitään tietoa, aika loppuu kesken, en osaa mitään, oon huonoin koko maailmasta, saan i:n ja joudun uusimaan koko kokeen. Näen painajaisia siitä, että epäonnistun ihan totaalisesti ja päätä särkee ja huono olo ja niin edelleen. Kertokaa miten tästä selvitään?

Mulla on onneksi kirjoitusten jälkeen yksi täysin vapaa viikko. En osaa tällä hetkellä kuvitella, miltä tuntuu kun ei tarvitse stressata IHAN mistään!! Nukun koko viikon. Enkä lue kahteen vuoteen, kunhan tämä urakka on ohi. Tänään oon lukenut kolme ja puoli tuntia historiaa, eli puolikkaan historian kirjan eli n. 70 sivua. Toinen kirja on vielä odottamassa, ja siitä pitäis lukea vielä jonkun verran ennen illan kaverin synttäreitä. Ja siivota pitäis. Ja sitä. Ja tätä. Ja tuun hulluksi.

Meen lukemaan ja siivoamaan ja syömään ja juhlimaan ja stressaamaan ja itkemään ja lukemaan ja lukemaan ja lukemaan ja näkemään painajaisia ja hajoamaan kirjoituksiin moikka.

Terveisin Lotta Lode Lodeka Historian wannabe ylioppilas joka kuolee tähän stressiin ja on seonnut ja haluaa kaivaa pään tyynyn sisään ja nukkua seuraavat kaksi vuotta ja herätä onnellisena ja antistressaantuneena jostain.

United states of America

Eeva toivoskeli jotain juttua Jenkeistä, eli täältä pesee. En oikeen tiedä mitä teillä kiinnostaa lukea, mutta voisin ehkä kertoa jotain mitä ajattelin reissusta jne. Vieressä on matkapäiväkirjani jota kirjoitin koko reissun ajan, eli silmäilen sitä tässä samalla että muistuu mieleen, mitä kaikkea siellä tulikaan sitten tehtyä :) samoin joudun myös etsiskelemään kuvia muilta kuin itseltäni, koska omalla pokkarilla ei tullut hirveästi kuvailtua!

Päivä ennen lähtöä jännitti aika paljon tietenkin. Tuntu että jää hirveesti paitsi kaikesta kun ei ole heinäkuuta täällä kavereiden kanssa. Tuntu ihan käsittämättömältä, että reissu oli jo edessä vaikka siitä kun ilmoittauduin leirille tuntu olevan niin vähän aikaa! Edellinen yö kului puhelimessa. Neljän aikaan lopetin puhelun ja lähdin suihkuun. Kyllä, väsytti, enkä muista Oulu-Helsinki -lennosta ihan mitään. Helsinki-Chigago lento meni myös nukkuessa.

Lake Superior

Ei tosiaankaan tuntunut lentokoneessa siltä että olisi ollut menossa Amerikkaan. Ei se tuntunut todelta, ja muiden leiriläisten kanssa kun puhuttiin tulin siihen tulokseen, että kaikista tuntui aika lailla samalta. Heti Helsinki-Vantaan lentokentällä leimauduin Johannaan, joka oli myös tulossa leirille. Tyttöparka pääsi musta eroon seuraavan kerran jälleen Helsinki-Vantaalla kun tultiin takaisin.

Näiden tyttöjen kanssa hengasin kaks viikkoa, uskomattoman hienoja tyyppejä!

Koneessa oli hyytävän kylmä. Mun paikka oli siiven kohdalla ikkunan vieressä, ja koko matkan paleli ihan kamalasti! Vieressä ei onneksi istunut ketään, eli menomatka oli kylmyydestä huolimatta älyttömän miellyttävä.

Tähän väliin pitää mainita asia, joka ärsytti koko jenkkimatkan ajan ihan hirveästi! Jonottaminen. Jonotettiin joka paikkaan. Lähtöselvitykseen. Turvatarkastukseen. Lipuntarkastukseen. Koneeseen. Pois koneesta. Passintarkastukseen. Tavaroita hakemaan. Vessaan. Ravintolaan. Bussiin. Kassalle. Joka. Paikkaan. Tiedän, myös Suomessa saa jonottaa (esimerkkinä Helsinki-Vantaan check-in, johon jonotettiin kaksi tuntia syystä että niiden koneet hajosi koko ajan), mutta Suomessa on kuitenkin suhteellisen vähän ihmisiä verrattuna Yhdysvaltoihin. Joten lisää siihen pitkään jonoon Suomessa vielä muutama sata amerikkalaista, niin alat saada käsitystä asiasta! (Toinen asia joka myös ärsytti oli se, ettei aikatauluista mitenkään kyetty pitämään kiinni)

Meillä kieltämättä oli vähän eri hellepukeutuminen Johannan kanssa :D tää on kuitenki otettu semmosesta Evergreen fun parkista, joka oli tarkotettu lapsille, mutta muita lapsia siellä ei näkyny ku me 16-20 vuotiaat leiriläiset.

Ensimmäinen ilta kielileirillä ei mennyt ihan niin kuin piti. Ensin mun matkalaukku ainoana koko porukasta ei tullut perille Marquetteen syystä jota ei tiedetä. Jouduin elämään ensimmäisen päivän ilman tavaroitani ja sain kotini kokoiselta lentoasemalta lohdutukseksi ilmeisesti miehille tarkoitetun spa-aid pakkauksen, jossa oli deodorantti (haisi miehelle) pieni hammasharja (maistui myrkylle) hammastahna (jota en kokeillut) ja sheiveri joka näytti ihan miesten parranajoshaverilta. Että se siitä pakkauksesta. Olin onneksi tajunnut pakata käsimatkatavaroihin hammasharjan ja käsipyyhkeen+puhtaat alusvaatteet ja sukat. Note to self: älä koskaan unohda tätä. Toiseksi mut oli unohdettu syystä tai toisesta majoittaa mihinkään, eli mulle ei toisinsanoen ollut sänkyä/huonetta/mitään missä nukkua. Lopulta mut päätettiin sijoittaa täysin tuntemattoman tytön viereen huoneeseen, jossa muut olivat keskenään kavereita ja josta minä en tiennyt ketään. Ensimmäisenä iltana. Sain vaihdettua huonetta yhden muun tyttöjen kaverin kanssa ja pääsin nukkumaan samaan sänkyyn yhden tytön kanssa, jonka tunsin jo ennestään. (Huomasin just että tästä postauksesta tulee nälkävuosi)

Lyhyestä virsi kaunis: ensimmäiset kaksi viikkoa kielileirillä tuntui sen aikana kamalilta. Paitsi että siellä oli ihania ihmisiä! Mutta leirikeskus oli niin keskellä korpea, että tunsi olevansa täysin eristyksistä muusta maailmasta koska:
-Puhelin ei toiminut
-Tietokonetta ei saanut käyttää

kyllä siellä silti oli kivaa. Ruoka oli ihan hyvää (sipsejä melkeen joka ruualla O.o), henkilökunta oli mahtavaa ja ohjelma kans kivaa. Kuitenkin tuota ekaa kahta viikkoa oppi arvostamaan vasta sitten kun se oli ohi ja oltiin kiertomatkalla.

(Kiertomatka oli kiva, mutta törmättiin niin ihme tyyppeihin siellä ja oli kamala ikävä niitä tyyppejä joihin oli ehtinyt tutustua kielileirin aikana, ja jotka ei tullut mukaan (jenkit+muutama suomalainen oppilas), joten tunnelma oli vähän hidastunut.)

Mulla ei mitenkää riitä kärsivällisyyttä tähän tekstin tuottamiseen :D pitää varmaan tehdä parissa osassa tämä, että saa kerrottua kaikki.

Kuukausi oli siis mahtava, mutta yhdessä kuukaudessa oli täysin riittävästi minulle. En rakastunut kulttuuriin enkä maahan muutenkaan niin paljon, että olisin jaksanut jäädä sinne pidemmäksi aikaa. Kerkesin nähdä paljon, tutustua uusiin ihan mahtaviin ihmisiin ja saada pari ystävääkin, joten suosittelen kyllä ehdottomasti lähtemään. Oli muuten jännä törmätä täällä Suomessa yhteen jenkkipoikaan jonka tapasin Phoenixissa. Se on täällä opistossa tän vuoden.

En muuten jaksa odottaa ens kesää! Tyttö, jonka kanssa ystävystyin jenkeistä eniten tulee kesäksi tänne, ja toinen tyttö tulee opistoon ensi vuonna...!

Tämä oli joku maailman sekavin selostus koska teen tässä samalla kaikkea muuta. Kerron joskus kunhan taas jaksan niin sitte enempi kielileiristä ja kiertomatkasta, tää oli vähän tämmönen hajanainen kokonaisselostus (jossa puhuttiin kyllä enemmän kaikkea ihan järjetöntä kuin itse asiaa).

-Lode

P.s kyllä taas mitataan Loden kärsivällisyyttä tässä kuvahommassa...
P.p.s mulla ihan just katkeaa verisuoni päästä.
P.p.p.s kärsivällisyys on hyve.
P.p.p.p.s pahoittelen kuvien vähyyttä, mutta alan kohta hyperventiloimaan kun mun pitää hengittää niin syvään etten heitä tätä konetta ikkunaan.
P.p.p.p.p.s ei tämä kone millään voi ladata YHTÄ kuvaa kymmentä minuuttia?
P.p.p.p.p.p.s tiiättekö sen tunteen, kun räjähtäminen on sekunnin päässä ja yrität rauhoittaa ittes ettet riko mitään? Laita se potenssiin n. Koettelee erityisesti kun silmien edessä on vain se "lataa...lataa...lataa..." vihreä palkki joka on täysi mutta mitään ei tapahdu.
P.p.p.p.p.p.p.s nyt multa loppuu kärsivällisyys. Kone on haettavissa korjaamosta ensi viikolla.

P.sx2000 ihan heti en yritä uudelleen.

meidän tyylit

Tänää käytiin Sellossa moikkaa Loden ja S:n siskoa. Sellossa noin parin tunnin kiertelyn jälkeen lähdettii veke ja suunnattiin Jumboon! :D S:llä meinas palaa tai paloikin hermot, kun hän ajoi rampin ohi jonne olis pitänyt mennä. Siinä hermoillessa ohitti viimeisenkin rampin, josta olisi päässyt. Onneks ei tarvinu paljoakaan kiertää ku päästiin perille. Helsingin/Espoon/Vantaanliikenne on osaamattomalle tumpelolle pahin painajainen, ainakin melkein. S vakuutteli vielä, ettei aijo ajaa enää ikinä autolla täällä, joten meitsi sai ajaa tulomatkan Vantaalle. Hihuu :p
Tai olla ensimmäinen ja viimeinen kerta kun tuun autolla tänne kun ei kerta kelpaa...

Kiersin ummet ja lammet ja kaikki, mutta en löytänyt mitään! Okei, olin ehkä liian vaativa, mutta se on hyvä luonteenpiirre shoppailun kannalta tai kukkaron kannalta.
S sano että mua säälittää sinä ku et osta mitään. Kiersin oikeesti melkein kaikki kaupat ja hypistelen vaatteita, mutta ei vaan kolahtanut. Carlingsista löysin ihanan paidan, mutta sitäkään en raaskinut ostaa.

Asiasta kukkakaaliin, että oon muuten rakastunut uuteen Escadan tuoksuun.


Tuo pullo on supersöpö ja tuoksu vähän raikkaampi verrattuna muihin Escadan parfyymeihin. Pakko saada, mutta en ostanut.
Oon oikeasti tosi ylpeä itsestäni :D

Tässäpä ois tän päivän vaatteet. Bleiseri ei oo noin kirkuva mitä kuvista antaa ymmärtää, mutta tuollainen vaapukka vähän niin kuin ne Zaran housutkin. Löysin tuon muutamalla eurolla ykskerta kirppikseltä. Bleiserin alla oleva virkattu pitsipaita samaiselta kirppisreissulta.

Mennään S:n ostoksiin seuraavaks. Yleensä se menee niin, että S kysyy multa mitä vaatteita se ostaa. Väittää ettäi muka itellä ole mitään tyylitajua. Kumoan väitteet vilpittömästi. Musta on silti hirmukiva ehottaa kaikkia hienoja miesten vaatteita sille ja jos S:llä ei olis tyylitajua, niin ei se mun ehottamiin rätteihin suostuis sukeltamaan. Joka tapauksessa S:n puolelta ostokset oli tehty jo puolessa tunnissa. "Noniin onko hyvä?"
Minä: "hui se on kallis" S: "Ei ole, nyt kassalle" Mää kiertelen liikkeissä mieluummin koko päivän löytämättä mitään, kun teen ostokset kymmenessä minuutissa ja maksan ostoksista 200e.

Bianco (uudet)

Neule JC, housut Zara (uudet)

Neule Jc

ja kello Calvin Klein

Semmoinen on tyyli S:n.

-Kooka

No one is in control of your happiness but you

Yritin värkätä tuota Nellyn kollaasikilpailujuttua, mutta se sekoili niin luovutin.
Ärsytän teitä lisää mua inspaavilla kuvilla ja masennan teidänkin päivänne ressaamalla kirjoituksista :) ei kestä kiittää! Mulla ei oo sitten hajuakaan siitä, mitä näistä kuvista olen jo käyttänyt, joten pahoitteluni jos osuu samoja kuvia uudelleen.

Rakastan tätä neuletakkia ja vähän risaista raitapaitaa siinä alla. Mulla oli itseasiassa vähän samanhenkistä päällä tänään, paksu musta iso neuletakki ja raitapaita nyt kun rupeen oikeen miettimään ja nostamaan sisäistä tyyliäni. "Siis katsokaa tätä kuvaa, joo, ihana, ja tiiätteksmitä mulla ihan tosi oli tänään päällä kaikkee yhtä tyylikästä!" Sori Kooka, nää kuuluu enemmän sun hommiin nää "mun tyyli" -postaukset, mutta tuli nyt kuitenkin mieleen.

Rakastan näitä läpikuultavia/-näkyviä paitoja, ja mulla onkin itsellä jo kolme. Musta lyhyempi, sitten kaksi vähän pidempää; sähkönsininen ja vähän rennompi siniruudullinen! Haluaisin täydentää kokoelmaani vielä valkoisella ja toisella mustalla. Esim. just tää allaoleva Elloksen valkoinen - jota näytinkin jo joskus aiemmin - vois olla tosi kiva, varsinkin kun tossa on tuo takapuoli pidempi ku etupuoli! Tää ei kyllä juurikaan näytä läpikuultavalta, mutta ainakin videolla se oli!

Kuvat jälleen Outsapop ja Hanneli Mustaparta

Ja joku kiltti kertoo mulle, miksi kaikkien noiden kappaleiden ja kuvien väliin jää tuommoset puolen metrin välit vaikka teen niille mitä??

Ja sitten kirjoituksiin! Olen vihdoinkin saanut luettua vähän enemmän, eikä sen takia sitten onneksi ressaakaan niin paljon kuin aluksi. Siirsin vain lukua aina vain ja revin ihan kamalan ressin niistä! Maanantaina tein kaverini kanssa sopimuksen, että ellen saa kertauskirjaani luettua tällä viikolla loppuun, en saa viikonloppuna lähteä mihinkään. No, tällä hetkellä motivaatio on yhdestä jos toisesta syystä sen verran korkealla, ettei kertauskirjaa ole enää kuin kaksi kurssia jäljellä, jotka ahkeralla luvulla ehdin kyllä saada tällä viikolla loppuun! Viimeinen viikko kuluu sitten kertaillessa jo kerran kerrattuja asioita, kirjoitellessa esseitä ja muutenkin valmistautuessa kokeeseen! Voitte uskoa mikä helpotuksen tunne tuli, kun lopultakin alkoi tuntua siltä, että päähän on jäänyt jotain muutakin kuin tuskanhikeä aiheuttavia "en osaa mitään", "mitään ei jää mieleen" ja "musta ei tule ylioppilasta" - ajatuksia. Eilen olin itseasiassa niin reippaana lukujen kanssa, että kolmen tunnin historian tentin jälkeen kotiin päästyäni istuin saman tien keittiön pöydän ääreen ja luin kolmoskurssin loppuun!!

Että sellaista täällä! Homma jatkuukin sujuvasti tästä sillä, että suljen koneen ja lähden lukemaan historiaa. Kahden viikon ja yhden päivän tämän syksyn kirjoitusurakka on ohi. Sitä seuraa heti koeviikko, jolloin mulla on vain yksi koe jota ei tarvitse päästä edes läpi. Homma menee beisiklisti sitten niin, että kulutan viikon hengaamalla, toipumalla kirjoitusten aiheuttamasta stressistä, käyn istumassa yhden puolitoista tuntia matikankokeessa ja lepään vähän lisää!

Näin. Kyllä Lode pistää juhlat pystyyn kunhan tämä homma on ohitse! Nyt lukemaan ja odottamaan perjantaita, iltaa varsinkin :) tuntunut ihan suhteettoman pitkiltä päiviltä nämä pari päivää!

-Lode

P.s pelottaako ketään muuta WTC-iskujen 10v. muistopäivä sunnuntaina?

Tervehdys!

Tänään oli mahtava päivä, ainakin sään puolesta. Välitunnilla istuttiin aurinkon paahteessa ja muisteltiin menneen kesän lokki ja lintusatoa. Eniten ehkä sitä, miten julmia ne eteläsuomessa ovatkaan.

En muista kertoneeni  tarinaa täällä, kun käveltiin eräänä kauniina kesäpäivänä kauppatorilla ja auringon polte iholla päätettiin ostaa jäätelöt. Ostin oikein mehevät kaks lempijätskipalleroa helliäkseni makuhermojani.
Kerkesin varoittaa S:sää lokeista, kun lokkiperhe sukuineen kaikkineen hyökkäs kohteeseen eli minun vanhanajan vanilja ja tuplasuklaaunelmaani. Haloo, suojelin jäätelöäni tiukalla otteella rinnassani, mutta lokkihan laitto ovelasti sorkkansa päähäni ja nappas jäätelön mennessään...
Säikähdin niin paljon, etten kerennyt keskittyä muuhun kuin kiljumiseen :o Vastaantulijat räkätti onnessaan, niinku ois ollu parempiki juttu.
Harmi ettei S kerennyt tinttaista niitä.
Sain S:ltä uudet jäätelöpallerot ja pysyin visusti bussipysäkin nurkassa.

Hävyttömät!

Kävelin koulun jälkeen keskustaan ja tuli oikein kuuma, vaikka vaatteet ei ehkä itessään ollut kuumimmasta päästä.

Tässä asua metsäläisen päällä

kraah, miks kaikki kuvat ei voi olla samankokoisia? en jaksanut alkaa enää muokkailemaan.
Tuo kaulaketju on äitin vanha, ainaki kymmenisen vuotta ellei enemmänki. Ollut mun lempparikoru jo monta monituista vuotta.

-Kooka

Nothing important

Joskus on vaan hyvä olo.

-Lode

Raspberry

suokaa anteeksi, en taida olla jalat maassa tyyppi?

-Kooka

dikkudikku

Ildet!

Aattelin vaa sanoo, et ostin eilen muotipäivien aikaan yhdet mussukat, eli bootsit. -40 % alennusta ei voinut yksinkertaisesti ohittaa.

                                                                            Bianco

Eilen ja tänää oli tosissaan Jyväskylässä muotipäivät. Lähes jokaisessa liikkeessä oli jonkin sortin alennukset. Muotinäytöksiä ja shoppailua sinne klo 23 saakka. Itsehän lopettelin viisaasti jo siinä kahdeksan maissa.
Olen unelmoinut punaisista housuista jo tovin. Vilassa testasin, ei hyvät. Onneks Pieces pelasti minut, nää on ihan lempparit.
Pikkuveli: "Luulet sä olevas joku pelle?" No sehän on sanomattakin selvää että olen pelle:) noin.

                                                                 housut pieces

Kun kerta pääsin siihen shoppailun makuun, niin tänään käytiin shoppailemassa siskolle vaatteita. Vilalta tuli viesti, että juosten vilaan, 20 ensimmäistä asiakasta saa valitsemansa tuotteen -50% alennuksella. Satuttiin paikalle juuri ennen kaupan aukenemista ja saatiin siis puoleen hintaan jonkun vaatteen.

                                                                        neule Vila

ihanan paksu neulepaita lyhyillä hihoilla. Tästäkin tykkäään!

-Kooka